ISÄN MAA. Sukukertomuksia kolmekymmentäluvun Suomesta. 192 s. WSOY 1994
" Tukkaa yritin pitää kurissa briljantiinilla, mutta hetken kuluttua se ponnahti levynä irti päänahasta .... Kun joskus satuin näkemään itseni sivukuvassa huomasin kauhukseni muistuttavani terävänokkaista töyhtöhyyppää."
MEIDÄN SOTA. Muistiinpanoja nuoren miehen retkistä Suomessa, Venäjänmaalla ja vähän Ruotsissakin. 322 s. WSOY 1995
" Yläpetin kaveri on juuri riisunut jalkarätit ja riiputtaa paljaita hikisiä jalkojaan viiden sentin päässä mun nenästä. Mä huomautin hajusta mutta se sanoi että haista paska. Mä sanoin että sitähän tässä parhaillaan tehdään."
ILLUUSIO ARKKITEHTUURISTA. Ajatuksia arvoista, vallasta ja arvovallasta. 221 s. WSOY 1996
" Arkkitehtuuria selitettäessä rakennuksen pysyvä, maistraatin arkistoon säilötty olotila on syrjäyttänyt vaihtuvat ominaisuudet: vuorokauden ja vuodenaikojen vaikutukset, valot ja heijastukset, kadun kalusteet ja mainokset, autojen äänet. Ja ihmiset, ennen kaikkea."
VALISTUKSEN PAIKKA. Noin kaksi vuosikymmentä muodon vuoksi. 334 s. WSOY 1996
" Puuston säilyttämisessä samoin kuin rakennuksen korkeusaseman määrittelyssä oltiin tarkkoja. Ensin varmistettiin sentin tarkkuudella, että eri sisäänkäynnit vastasivat maaston korkeuspisteitä. Lopuksi taloa nostettiin 25 senttiä. Lumivara nääs, sanoi Markus.
ISOISÄN MAAT. Ajan kuvia. 189 s. WSOY 1998
" Hotellihuoneemme on viimeisessä kerroksessa. Loikoilen sängyllä kädet niskan takana, kuten minulla on tapana tehdä päivätorkahduksen molemmin puolin, katson ulos ja näen Pariisin kattojen yllä."
HARHARETKIÄ HELSINGISSÄ. Kaksitoista tarinaa siitä miten on mahdollista, että muutama askel pitkin Museokatua vie saman verran aikaa kuin kokonainen ihmisikä. 172 s. WSOY 2001
"Helsinkiläisyys on paradoksi, joka lyö korvalle niitä jotka luulevat että kaupungin pitää olla yhtenäinen ja harmoninen eivätkä ymmärrä, että ilman paradokseja kaupunki ei ole kaupunki vaan kylä".
FASADIN HENKI. (Yhdessä Anja Kervanto Nevanlinnan kanssa). Arkkitehtuurisanastoa ujoille. 202 s. Tammi 2001
".... Intuitio. Oivallus, joka iskee arkkitehtiin äkkiarvaamatta juuri silloin kun hän selailee kaikessa rauhassa ulkomaista arkkitehtuurijulkaisua toimiston kahvipöydässä.... Viheralue. Arkkitehdin vihreäksi värjäämä alue asemapiirroksessa."
SANOS MUUTA. Lyhytproosaa kahdelta vuosituhannelta. 276 s. Tammi 2003
" Perinteisessä yhteiskunnassa johtaja puhuu omiaan ja kansa vastaa huutamalla. Modernissa yhteiskunnassa puolueet puhuvat omiaan ja kansa vastaa äänestämällä. Eroa on, mutta ehkä se ei ole niin suuri kuin ylimielinen länsimaalainen luulee".
MARIE. Romaani. 288 s. WSOY 2008
" Kiiltävien kulhojen kyljistä heijastui hassusti vääristyneitä kuvia, kansien ja lautasliinojen alta puksahteli pieniä pilviä kuin jokilaivan piipusta".
VALLAN REUNASSA ynnä muita väärinkäsityksiä. 222 s. WSOY 2009
"Käsi sydämelle kansalaiset. Tunnustakaa, ettei mikään ole riemastuttavampaa kuin oikeassa olemisen ja vahingonilon diabolinen yhdistelmä".
HJALMAR. Romaani. 294 s. WSOY 2010
"Jos hän avaa kannen, appelsiini putoaa likaiselle asfaltille. Jos hän ei avaa kantta, hän joutuu viettämään loppuelämänsä appelsiini sylissä. Hjalmar lysähtää polvilleen ja alkaa itkeä".
MARIE. Roman. 268 s. Bastei Luebbe GmbH&Co. KG, Köln 2011. Saksankielinen käännös romaanista Marie.
VARMA. Romaani. 338 s. WSOY 2012
"Palelen puhelinkopissa Senaatintorin kulmalla. Tieto siitä missä voin nukkua ensi yön on reunaehdoista riippuen joko plus miinus nolla tai neliöjuuri miinus yksi".
HETA. Romaani. 267 s. WSOY 2014
"Kenraalskalla oli lornjetti. Tyylikkäämpi kuin miesten pinsettilasit, joista jäi punainen jälki nenäluun kummallekin puolelle, mutta myös kätevämpi, koska pitkä varsi oli kuin opettajattaren karttakeppi, jolla voi ojentaa palvelijoita ja ohjata sukulaisia oikeille paikoille".
ARNE. Oman elämän kinterellä. Esseitä. 328 s. Siltala 2014
"Samastuin Hemingwayn elämäntuskaan ja Joseph Hellerin sotakuvauksiin. Nautin Evelyn Waugh'n ja Oscar Wilden ironiasta ja nauroin Woosterin ja Jeevesin edesottamuksille".
ISÄN MAA. Uusintapainos. 195 s. Siltala 2016
PAKO. Romaani. 237 s. WSOY 2016
"Kun savu hälvenee ja hiljaisuus laskeutuu, kentällä viruu sekalaisen romun keskellä kuusi ruumista. Yksi peittyy saksalaisen lääkärintakin ja viisi amerikkalaisen univormun riekaleisiin".
