Vaalirahoitusjupakka on hallituksen pääpuolueelle varsinainen taivaanlahja. Miten niin?

     Kansanedustajat ovat rikkoneet lakia jättämällä ilmoittamatta saamiaan tukia. Kepun linkit peitenimen Kehittyvien maakuntien Suomi alla toimivaan äärioikeistolaiseen hämärien miesten yhteenliittymään ovat paljastuneet. Miesministerit tuntevat asemansa uhatuksi, koska takavuosien tapa uhrata naisministeri on menettänyt uskottavuutensa. Puheet korruptiosta kiihtyvät.

     Eikö tässä ole jo riittävästi aineksia vakavaan poliittiseen huoleen? Väitän ettei ole. Sillä toisessa vaakakupissa painaa vielä enemmän se, että opposition ja median räksytys on ulkokuori, jonka sisään kätkeytyy sarja sisäkkäisiä ongelmia kuin venäläisessä nukessa konsanaan.

     Kotimainen kuori peittää kasvavan eriarvoisuuden, sosiaalisen huollon puutteen, hallintoa paisuttavat yliopistouudistukset tai yhdyskuntarakenteen pirstoutumisen.

     Eurooppalainen kuori peittää Suomen vaikutusvallan hiipumisen tai tietämättömyyttä hipovan välinpitämättömyyden tavoitella EU:ssa muita kuin lyhytnäköisiä kansallisia hyötyjä.

     Kansainvälinen kuori peittää Naton mielistelyn, Yhdysvaltojen nöyristelyn tai kyvyttömyyden muodostaa pyyteettömiä mutta järkeviä kantoja maailmanlaajuisiin kriiseihin.  

     Kaikki kuoret peittävät johtavien poliitikkojen keskimäärin kovin kehnot kieli- ja kommunikaatiotaidot tai taantumisen kohti vanhakantaista isolaatioajattelua.

     Kehittyvissä maissa valtaan takerrutaan henkeen ja vereen, kehittyneissä maissa uraan ja arvovaltaan. Yhteistä on intohimo ja lompakko. Suomessa oma etu voittaa yleisen edun sen verran selvästi, että ennenaikaisiin vaaleihin on vaikea uskoa.

     Säännönmukaisiin vaaleihin mennessä keskenään kilpailevien puolueiden epäpyhiä kytköksiä tullaan ilmeisesti penkomaan niin innokkaasti, ettei muita kuoria taaskaan ehditä tai haluta avata. Ennen pitkää kansalaiset vieraantuvat politiikasta, populismi lisääntyy, virkamiesvalta kasvaa ja äänestysprosentti laskee.

     Mutta Jutta? Eikö hän edusta juuri sellaista avoimuutta ja kähminnänvastaista ihanteellisuutta, joita ihmiset kaipaavat? Kantoja kaskessa tai pikemminkin monttuja kadulla on kuitenkin runsaasti. Jos minulta kysytään, mitä onneksi kukaan ei tee, edellyttää nousu pääministeritasolle kyllä visioita, mutta vain yhdistettynä raudanlujaan realismiin.

     Nyt vaikuttaa siltä, että valinnan takana piileksivät putinit ovat räätälöineet uudelle puheenjohtajalle medvedevin roolin. Itsenäisen poliittisen identiteetin rakentaminen on vaikea tehtävä. Malleiksi eivät kelpaa johnfkennedyt eivätkä barackobamat. Tietoisen pyrkimyksen ja hyvän tuurin lisäksi tarvitaan mojova annos maggiethatcheria, tarjahalosta ja liisajaakonsaarta.

     Elinaikani riittää ehkä siihen, että näen lähteekö projekti käyntiin. Mutta varmaan ei siihen, että näkisin kuinka se päättyy. Tämä on luojan kiitos vähäpätöisin niistä asioista, joihin korkea ikäni pakottaa minut tyytymään.