Ilta-Sanomien päivittäinen ostaminen ei kuulu tapoihini. Tänään tein poikkeuksen hetken käsittämättömästä mielijohteesta.
Jos kovat pakkaset osuvat yhtaikaa Suomeen, Ruotsiin ja Venäjälle, odotettavissa on sähkökatkoja. Luin tiedon jo eilisestä Hesarista. Kärsiikö lehti aihepulaa? Eikö kasvihuoneilmiö tarkoita sitä, että seuraava talvi on aina lämpimämpi kuin edellinen?
Minulle epäuutinen toi mieleen 70-luvun alkupuolen energiakriisin. Katu- ja näyteikkunavaloja sammutettiin. Sähkön säästämisestä tehtiin kansalaisvelvollisuus.
Vanha äitini luopui kuuliaisesti sähkölämmittimestä ja paleli illat puolipimeässä. Sitten ilmoitettiin, että sähkön hinta nousee, koska kulutus on laskenut. Tästä hän pahastui sydänjuuriaan myöten.
Minä selitin, että Suomen kaltaisessa markkinatalousmaassa toimenpide on täysin johdonmukainen. Hän haukkui sähköyhtiön keskusneidin pataluhaksi.
Paakkanen möi Marimekon Ihamuotilalle. Lehti kiiruhti laatimaan kuvamontaasin, jossa uusi toimitusjohtaja komeilee Jokapoika-paidassa.
80-luvulla pidin asua yhtä epämuodikkaana kuin solmion korvaavaa huivia avonaisen kauluksen alla. Olin menossa Nairobista Suomeen. Amerikkalainen arkkitehtinaapurini laittoi mukaani rikkoontuneen raitapaitansa ja pyysi minua vaatimaan uutta, koska sitä oli käytetty vasta kymmenen vuotta.
Myyjätär kieltäytyi vaihdosta epäuskoisesti hymyillen. Silloin en vielä ollut tietoinen kenialaisesta pyykkikulttuurista. Apulaiseni Elamina käytti vain yhtä pesuainetta. Neljän vuoden yliannostelun ja kovakouraisen käsittelyn jälkeen kaikenväriset vaatteet ja kirkkaanpunainen Golf olivat haalistuneet tunnistamattomiksi.
Englantilainen huippukokki Gordon Ramsay käväisi Suomessa ja ilmoitti, että karjalanpiirakka maistuu kamelinkakalta. Onko hän mahtanut syödä mainittua lopputuotetta vapaaehtoisesti vai pakosta? Niin tai näin, kokemus on ilmeisesti vaurioittanut pysyvästi hänen makuaistiaan.
Elama pelissa-ohjelma päättyi. Testiä en uskaltanut tehdä siinä pelossa, että elinaikaodotteeni osoittautuisi miinusmerkkiseksi.
