Minun ahtaassa maailmassani Helsingin Sanomien sivut eivät ole tasa-arvoisia. Koska olen liian vanha, laiska tai molempia, tapanani on levittää lehti vasemmalle puolelleni niin, että molemmat sivut ovat yhtaikaa näkyvissä. Oikeanpuoleinen sivu valtaa näin ollen leijonanosan  lukukapasiteetistani.

     Ilmeisesti uutinen Laajasalon metrosuunnitelmasta oli sijoitettu vasemmanpuoleiselle sivulle, koska ensimmäisellä lukemalla se jäi vilkaisun varaan. Pelkkä otsake riitti, sillä olen vankka joukkoliikenteen kannattaja, tosin enemmän periaatteessa kuin käytännössä. 

     Lounaalla päätin kuitenkin tarkistaa minne uudet pysäkit aiotaan sijoittaa. Keskikaupungin pysäkin paikaksi oli merkitty - ei voi olla totta - Esplanadi!

     Rauhoituttuani totesin rajalliset mahdollisuuteni vaikuttaa asiaan.

     Lähetettyä kirjoitusta ylimieliset toimittajat eivät julkaise. Ja vaikka julkaisisivatkin, kovakorvaiset kaupungin virkamiehet eivät sitä lue. Ja vaikka lukisivatkin, eivät kiinnitä siihen pienintäkään huomiota. Romaanin kirjoittaminen kestää liian kauan. Novelli on väärä genre. Pamfletti on poissa muodista.

     Mutta entä pienoisnäytelmä?

Henkilöt: Ylemmän palkkausluokan suunnitteluinsinööri

                Alemman palkkausluokan suunnitteluinsinööri

-    Ylhäältä kävi käsky väsätä uusi suunnitelma Laajasalon metroksi.

-    Mitä vikaa vanhassa muka oli?

-    Liian kallis. Pysäkkejä tarttee vähentää. Hesarille on luvattu että se julkaistaan viikon kuluttua.

-   Nou broplem. Käy nuoremmakses hakemassa koneesta kahvit sillaikaa kun mä piirrän kartan.

-    Sori mutta masina oli rikki.

-    Joko taas. On se yhtä helvettiä kun … olkoon. Tässä se joka tapauksessa on.

-    Ai mikä?

-    Uusi kartta tietysti hölmö.                     

-    Mutta sähän oot jumalauta merkinny pysäkin Espalle!

-    Sinnehän se sopii kuin nyrkki sun silmääs.

-    Asemalla ois kuitenkin ennestään metropysäkki.

-    Liian kaukana. Sitäpaitsi sisäänkäynti vois vähän piristää puiston unista ilmettä. Sellainen staili häkkyrä niinku Hakaniementorilla.

-    Ja mihin kohtaan Espaa jos saan kysyä.

-    En mä sitä ole vielä ehtiny funtsaan niin tarkkaan. Voishan Kappelin vaikka purkaa. On meinaan ehtiny seistä siinä ihan tarpeeksi kauan.

-    Samat materiaalit mutta silti ei mikään häkkyrä.

-    Arkkitehtuurista sä et taida bonjata mitään.

-    Et muuten säkään.

-    Jos ei kelpaa niin Roiskiksen edessä on kyllä tilaa.

-    Ei käy. Puita jouduttais kaataan ja patsaita siirtään. 

-    Mä törmäsin yhtenä päivänä käytävällä siihen puutarhajätkään. Sä tiedät se jonka nimen mä aina unohdan. Se sano että ne on sisältä mätiä.

-    Ai patsaat vai?

-    Puut tietysti hölmö. Ehkä on sittenkin parempi ettei härnätä sveesejä. Tehdään kompromissi. Pannaan se hiekkakäytävälle sillai pitkittäin että porukka pääsee ohi molemmilta puolilta eikä sun rakastamias puita tartte kaataa. Ei ainakaan paljon.

-    Mutta …

-    Ei mitään muttia. Lähetä kuva ja pistä hinta niin alas että menee varmasti läpi. Ei heti tietenkään vaan viikon kuluttua just ennen dedlainia. Muuten ne luulee että tää on helppoa ja tyrkkää meille taas jonkun uuden duunin.