Taidehistorioitsija Pekka Kärki kysyi HS:n mielipidesivuilla miksi rintamamiestalon modernissa versiossa räystäät on typistetty lähes olemattomiin. Hyvä kysymys.

     Suomalaisessa pientaloperinteessä räystäiden tarkoitus on nimenomaan ollut suojata puisia ulkoseiniä sateelta. Korjausvälit ja rakennuksen elinkaari pitenivät. Syyt olivat käytännöllisiä.

     Arkkitehtien motiivit ovat erilaisia.

     Yksi modernistisen arkkitehtuuriperinteen tarkimmin varjeltuja myyttejä on, että ihminen kokee puhtaat geometriset perusmuodot ja niiden kolmiulotteiset johdannaiset esteettisesti miellyttäviksi. Kritiikki torjutaan ymmärtämällä ilmiö geneettiseksi ominaisuudeksi, joka ei ole riippuvainen ajankohdasta, kulttuurista eikä koulutuksesta. Käsitys on psykologinen, universaalinen ja epähistoriallinen.

     Toisenlaisen tulkinnan mukaan lähtökohta on huomattavasti lähempänä nykyaikaa. Modernin arkkitehtuurin esteettiset juuret ovat kubismissa joka, kuten nimi kertoo, nojautuu kyllä edellä mainittuihin geometrisiin ihannemuotoihin. Ilmiö on kuitenkin tiukasti sidoksissa viime vuosisadan alkuun, länsimaiseen kulttuuriin ja arkkitehtien koulutukseen. Käsitys on sosiaalinen, paikallinen ja historiallinen.

     Kansainvälisessä modernismissa, jonka uskollisia aseenkantajia valtaosa suomalaisista arkkitehdeista on, ensin mainittu käsitys on vallitseva. Suunnitteleva arkkitehti on tosin harvoin tietoinen filosofisista vaihtoehdoista. Muodin seuraaminen riittää. Sylttytehdas löytyy arkkitehtikouluista.

     Mitä tekemistä kaikella tällä on räystäiden kanssa? Vastaus on yksinkertainen. Mitä lyhyempi räystäs, sitä lähempänä ollaan geometrisia ihannemuotoja.

     60- ja 70-luvuilla ainoa hyväksyttävä muoto oli paralleelipipedi, siis kenkälaatikko. Tällä hetkellä mahdollinen on myös kolmiomainen avaruuskappale, siis harjateltta. Kun se lätkäistään kenkälaatikon päälle, tulos muistuttaa etäisesti rintamamiestaloa