Ilmari makaa olkkarin sohvalla kädet niskan takana ja miettii.
Ylihuomenna on vihdoinkin se Suuri Päivä, viikkojen, kuukausien ja jopa vuosien ankaran pohdiskelun täyttymys. Nyt on viimeinen tilaisuus muuttaa strategiaa.
Onko hyvä idea puhua ilmaston lämpenemisestä, aavikoitumisesta, nälänhädästä ja uusista kansainvaelluksista? Vai olisiko viisaampaa keskittyä jäätiköiden sulamiseen, merenpinnan nousuun, tulviin ja rannikkokaupunkien hukkumiseen?
Kyllä jälkimmäinen vaihtoehto taitaa sittenkin olla parempi, tai ainakin seksikkäämpi niin kuin nykyään sanotaan – täytyy katsoa luettelosta, onko se viimekertainen tanskalainen nainen tulossa. Suomesta ei piittaa kukaan, suurin osa luulee kuitenkin, että Helsinski on joku surkea pikkukaupunki Neu … Venäjällä.
Mutta Nevernyrkin joutuminen veden valtaan voisi olla kova sana. Saataisiin ruotuun sekin heppu, joka viime kerralla yritti nostaa profiiliaan vaahtoamalla, että ilmastomuutos on osa normaalia sykliä. Naurettavaa!
50 vuoden aikatähtäin on sopiva. Silloin nykyiset jätkät, lukuun ottamatta jotain yli kahdeksankymppistä parkinsonia, ei enää ole around jäkättämässä, että väärässä olit ja mitä minä sanoin.
(Tässä vaiheessa Ilmari huomaa, ettei ehkä itsekään ole tuolloin enää around, pyyhkii kyyneleen silmäkulmastaan, kaivaa nenäliinan taskustaan ja niistää).
Mutta asiaan eli kysymykseen siitä, kuinka paljon vesi tuossa ajassa nousee. Alle viiteen senttiin kukaan ei kiinnitä pienintäkään huomiota. Yli metrin lukema vaikuttaa mustamaalaukselta. Three feet voisi kuulostaa uskottavalta. Media tykkää tasaluvuista.
Ilmari näkee itsensä puhujakorokkeella. Solmio vai rennosti avoin paidankaulus? Three piece suit on ehdottomasti out. Ladies and gentlemen … thanks for your attention, kevyt kumarrus, hapuilevat taputukset paisuvat myrskyisiksi suosionosoituksiksi, bravo Ilmari, Suomi on todella ilmastotutkimuksen kärkimaa …
- Ilmari!
standing ovation …
- Ilmarii!!
- Kuka, mitä … ei saa häiritä …
- Vesi valuu yli!
- Joko se nyt alkoi …
