Kävin Euroo… ennen kuin ehdin kirjoittaa sanan loppuun huomaan, että olen tekemäisilläni saman virheen kuin television uutistenlukija. Vältyn täpärästi kärkkään alter egon ilkeämieliseltä huomautukselta, että siis Espoossa vai. Läntisestä kohtalonyhteydestä, EU:sta ja muista tosiasioista välittämättä vanhanaikainen nationalismi sinnittelee hengissä. Tosin useimpien kohdalla vain kielenkäytössä, mutta paha niinkin.
Kyseessä ei toisin sanoen ollut matkaaminen ulkomailla vaan pistäytyminen muutamassa läntisessä Euroopassa sijaitsevassa kotimaan kohteessa. Kireästä istuintaskusta in front of you poimin lentoyhtiön mainoslehden. Reittikartta muistuttaa jälleen kerran tylysti siitä kuinka hirvittävän kaukana idässä Suomi sijaitsee.
Saivartelu päättyy alter egon tekoviattomaan huomatukseen, että Zürich on ulkomailla koska, jollet satu tietämään, Sveitsi ei kuulu EU:hun.
Ongelmani on, että tunnen itseni vieraaksi riippumatta siitä missä olen. Eivätkä suomalaiset tai edes helsinkiläiset poikkea tästä säännöstä. Sen sijaan, että samastuisin samalla tavalla ajatteleviin, joita on vähän, eriydyn eri tavalla ajattelijoista, joita on paljon.
En innostu jääkiekosta, formulasta, mökkeilystä, rantalomailusta, saunomisesta tai ryypiskelystä kavereiden kanssa. Olen epätavallinen suomalainen mies. Itsesuojeluvaistoni estää minua sanomasta ääneen mistä innostun. Tässä suhteessa olen tavallinen suomalainen mies.
Vähemmän tutuissa kaupungeissa – maaseutuja pyrin viimeiseen saakka välttämään – lykkään syvällisten historiallis-poliittisten analyysien tekemisen tuonnemmaksi ja kiinnitän huomiota kaikenlaisiin joutavuuksiin.
Zürichistä muistan nuoren ja pitkätukkaisen miehen sinisen raitiovaunun takasillalla puolihuutamassa kielellisiä käsittämättömyyksiä kännykkäänsä sekä frakkipukuisen miestarjoilijan lautasliina käsivarrella kuin suoraan 30-luvun Helsingistä tai 70-luvun Prahasta. Alter egon ylimieliseen virneeseen reagoin hokemalla, että viisaus piilee arjessa.
Paluulennolla tarkkailen käytävän toisella puolella istuvaa keski-ikäistä ja siilitukkaista miestä. Hän puolihuutaa sisällöllisiä käsittämättömyyksiä kännykkäänsä vähääkään välittämättä lentoemännän kehotuksesta sulkea elektroniset laitteet, ottaa esiin hyperohuen kannettavansa, hypistelee näppäimistöä ilmeisen tarkoituksettomasti ja kaivaa korvaansa.
Tavallinen suomalainen mies, ajattelen, ja havaitsen harminsekaiseksi hämmästyksekseni tuntevani miekkosta kohtaan lievää sympatiaa.
