Kaikki muistavat John F. Kennedyn pitämän puheen …

     Väärin. Lankesin omaan ansaan. Edellisen blogini päätteeksi olin juuri moitiskellut Jorma Ollilaa yleistävien väitteiden esittämisestä. Voi olla, että useimmilla suomalaisilla on jonkinlainen aavistus Kennedyn olemassaolosta. Mutta ne, jotka muistavat minkälaisia puheita presidentti piti, taitavat kyllä olla surkeassa vähemmistössä.

     Uusi avaus, siis.

     Yksi kylmän sodan tunnetuimpia lauseita on John F. Kennedyn vuonna 1963 muurin saartamille länsiberliiniläisille pitämän solidaarisuuspuheen loppukaneetti Ich bin ein Berliner. Muistan tapauksen hyvin. Viesti ja presidentin (tai hänen puheenkirjoittajansa) taitava sanankäyttö koskettivat.

     Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin eräs saksaa minua paremmin osaava suomalainen mainitsi ohimennen, että lause on virheellinen. Kumma etten seitsemän vuoden kouluopinnoista huolimatta ole huomannut siinä mitään vikaa, ajattelin itsekseni.

     Jos haluaisin sanoa saksaksi olevani berliiniläinen  - ei tyystin mahdoton ajatus, sillä saksalainen isoäitini sattui todella olemaan sieltä kotoisin - saattaisin hyvinkin toistaa Kennedyn lauseen sellaisenaan.

     Onneksi en ole tehnyt sitä, sillä saksankieltä taitavalle ensimmäiseksi mieleen tuleva käännös lauseesta Ich bin ein Berliner ei kuulemma suinkaan ole Minä olen berliiniläinen vaan Minä olen Berliinin munkki. Edellyttäen, ettei tämä kuitenkaan ollut Kennedyn eikä ole minun tarkoitukseni, oikea muoto on Ich bin Berliner -  mainio esimerkki siitä kuinka suuri merkitys yhdellä pienellä sanalla voi olla.

     Ole siis varovainen, suomalainen mies. Jos haluat tehdä vaikutuksen etelänmatkalla törmäämääsi germaaniin kehumalla olevasi toisen polven evakko, älä sano ylpeästi Ich bin ein Karelier.

     Ja kun toinen katsahtaa sinua hämmentyneenä, älä ihmeessä kiiruhda lisäämään Ich bin ein Wiborger.

     Sillä tässä vaiheessa suomen kieltä ja perinteistä suomalaista ruokakulttuuria jonkin verran tunteva saksalainen pelästyisi pahan kerran ja poistuisi nopeasti. Sen tiedän, hän selittäisi jälkeenpäin kiihkeästi vaimolleen, että suomalaiset osaavat huonosti saksaa, mutta vain hullu voi väittää ensin olevansa Karjalan piirakka ja sitten Viipurin rinkeli.   

     Suorastaan vaaralliseksi voisi tilanne muuttua, jos kyseessä olisi suomalainen nainen. Ich bin eine Berlinerin saisi saksalaisen ihmettelemään syödäänkö Suomessa todella leivonnaisia nimeltä Berliinin nunna. Puhumattakaan naispuolisista Karjalan piirakoista tai Viipurin rinkilöistä, jotka veisivät ajatukset kokonaan väärille urille.