Osa 1/2
Järjestin pienoisvisailun, jossa oli vain yksi kysymys: Tiedätkö mistä nimi Erottaja juontaa juurensa?
Perinteisesti kysyjä korottaa itsensä rautiaiseksi eli antaa ymmärtää olevansa tietopankki, jolla ikään kuin luonnostaan, ilman tietosanakirjan (tai googlen) kiihkeää selailua, on hallussaan oikeat vastaukset.
Heti alkuun myönnän, että tähän kategoriaan en kuulu. Vanhalle helsinkiläiselle Erottaja on Erottaja, paikka joka ei koskaan ole synnyttänyt paineita ryhtyä penkomaan nimen etymologiaa. Virikkeen ottaa asiasta selvää antoi muutaman blogin takainen vierailuni läheisessä Kolmikulmassa.
Vastausten määrä oli pieni, mutta hajonta suuri.
Ennakkoon olin päättänyt, että diskaan armotta ne, jotka eivät tiedä onko Erottaja apteekki, uskonnollinen käsite tai leivos. Onneksi tällaisia ei kohdalle osunut.
Sitten oli niitä, jotka arvelivat nimen viittaavan eroavuuksiin vanhan Helsingin asukaspohjassa.
Yksi päätteli, että Erottajan itäpuoli Senaatintorin kaltaisine vallan symboleineen oli ruotsinkielisten ja länsipuoli Rööperin kaltaisine vallattomuuden symboleineen suomenkielisten reviiriä.
Toinen oletti, että kyse oli varallisuuseroista. Totta kai itäpuolella, siis alkuperäisessä Helsingissä, asui rikkaampia ja länsipuolella, siis myöhemmin rakennetuissa kaupunginosissa, köyhempiä ihmisiä.
Molemmat vastaukset olivat vääriä, mutta sen verran kummatkin olivat oikeilla jäljillä, että palkitsin heidät kannustuspisteillä.
Ylivoimaisesti suurimman ryhmän muodostivat ne, jotka kiemurtelematta myönsivät tietämättömyytensä. Koska olin itsekin kuulunut tähän joukkoon, myönsin heille empatiapisteen.
Oikea vastaus on maanläheisempi, sananmukaisesti. J. A. Ehrenströmin (ei pidä sekoittaa Ehrensvärdiin, joka oli Sveaborg - Viapori - Suomenlinnan suunnittelija) 1880-luvun alussa laatima vanhan Helsingin asemakaava vuodelta perustuu kuten tunnettua tiukkaan, pääilmansuuntia noudattavaan ja topografiasta suvereenisti piittaamattomaan ruudukkoon.
Mallilla on ikivanhat juuret. Selityksiä riittää: Välimeren rannikkokaupunkien tuuletettavuus, roomalaisen sotilasleirin kurinalaisuus, poikkeavuus keskiaikaisen kaupungin sattumanvaraisuudesta jne.
Oma suosikkini on mitattavuuden helppous. Rajoitettu välinevalikoima - kyynäräkeppi, naru ja askelmitta - on suosinut suorakulmaista kaavaa.
Kaupungin kasvuodotukset olivat suuret. Kohta Ehrenström sai tehtäväkseen myös niemen länsipuolisen alueen kaavoittamisen. Sekin perustuu ruutukaavaan, mutta pääakseli suuntautuu pohjoisen sijasta lähes luoteeseen.
Tutussa ympäristössä omissa ajatuksissaan vaeltava kaupunkilainen tuskin havaitsee muutosta. Mutta puhelinluettelon kartta, niin sekava kuin se muuten onkin, selventää asian yhdellä silmäyksellä.
Verkostot kohtaavat toisensa kolmikulmaisella aukiolla, itäpuolisten Esplanadien ja Erottajankadun sekä länsipuolisten Mannerheimintien ja Bulevardin risteyksessä. Erottaja - Skillnaden on toisin sanoen tekninen termi. Ehrenström oli sotilas ja realisti. Sääty-yhteiskunnassa sosiaalisia motiiveja ei ollut olemassa.
Kahden koordinaatiston törmäyskohdat antavat kantakaupungin valtaväylälle oman identiteettinsä. Erottajan lisäksi näitä ovat Yrjön-, Korkeavuoren- ja Ratakatujen rajaama Johanneksen kirkon aukio, Yrjön-, Erottaja- ja Uudenmaankatujen rajaama Kolmikulma sekä Kolmen Sepän aukio Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kulmauksessa.
Menneiden aikojen suunnittelijat osoittivat oivaltavansa näiden paikkojen erityisen merkityksen sijoittamalla keskiöihin puistoja ja patsaita. Poikkeuksena on, paradoksaalista kyllä, niistä tärkein eli Erottaja. Sekä puut että patsaat puuttuvat. Ja mikä pahinta, toisistaan etäälle sijoitettujen suojateiden ja raitiovaunupysäkkien takia aukio on tyhjä myös ihmisistä.
Topelius suojelee lapsia, Diana heittää keihästä ja kolme seppää takoo. Mutta Erottaja on saanut tyytyä paikoitushallin sisäänkäyntipömpeliin. Vaikka suunnittelija on Alvar Aalto, yltää se tässä kaupunkitaiteellisessa kilvassa hädin tuskin edes viimeiselle sijalle.
Mutta miksi ihmeessä Ehrenström päätti muuttaa koordinaatiota? Tähän hyvään kysymykseen palaan seuraavan blogini pienoisvisailussa.
Diana