Otsakkeen käänteislause on (alkujaan?) peräisin italialaisen Nobel-kirjailijan Luigi Pirandellon kynästä. Koska en ole nähnyt enkä lukenut näytelmää, en tiedä mihin hän viittasi. UKK käytti sitä aikanaan omiin poliittisiin tarkoituksiinsa. Useimmat suomalaiset arvelevat varmaan, että kyse oli presidentin omaperäisestä sanankäytöstä. Koska olen unohtanut yhteyden ja liian laiska selvittämään asiaa, en tiedä mihin hänkään viittasi.
Jos lause kuulostaa verbaalisesti hyvältä, nokkelalta, sopivassa määrin syvälliseltä tai hieman salaperäiseltä, se voi saada siivet selkäänsä. Noustuaan mediataivaalle siitä tulee vapaata riistaa - lentävä on osuva adjektiivi. Kenellä tahansa on lupa ampua se alas ja käyttää sitä omaksi edukseen.
Nähtyäni lauseen jälleen kerran minäkin halusin liittyä joukkoon, en kuitenkaan hyötyäkseni vaan ottaakseni sen hengiltä. ’Niin on jos siltä näyttää’ sisältää nimittäin jo sellaisenaan kaksinaismoralistisen viestin: mitä tahansa saa sanoa tai tehdä kunhan todelliset motiivit peitetään.
Ehkä siteerauksien runsaus kertoo nykyisestä maailmantilanteesta, jota itsekäs edun- ja voitontavoittelu hallitsee. Uskottavilta kuulostavilla selityksillä on kysyntää.
Tunnetuin esimerkki on tietysti Irakin sota. Amerikkalaisten esittämät syyt ovat osoittautuneet pääosin keksityiksi. Öljyn ja muiden strategisten etujen osuutta Valkoinen talo ei myönnä vieläkään.
Myanmarin (Burman) munkkien protestit ovat herättäneet myötätuntoa myös Suomessa. Yhteiskunnallisen valppauden merkiksi pukeudutaan punaiseen paitaan. Piispojen ja pappien lausuntojen johdattelemina pidetään itsestään selvänä, että motiivit liittyvät uskonnon ja demokratian puolustamiseen. Kirkon merkitys osana länsimaista arvomaailmaa vahvistuu.
Tiettävästi sikäläiset ihmiset kuitenkin sekä ryhtyvät munkeiksi että marssivat kaduilla lähes pelkästään äärimmäisen köyhyyden pakottamina tai jopa nälkäkuoleman pelosta. Näkökulma on jäänyt tai jätetty moralististen kannanottojen varjoon. Kehitysmaan todellisuudesta ei tiedetä eikä oteta selvää.
Yleistyksiin syyllistyvät joko tietoisesti tai automaattisesti ne, joilla on valtaa ja vaurautta, eivät ne, joilla ei ole kumpaakaan. Seuraukset näkyvät kansallisissa ennakkoluuloissa ja sitä kautta poliittisessa päätöksenteossa.