Näin ajattelin ja kärsin kuukausitolkulla mainoksista, torkahtelin läpi keskusteluiden ja kyllästyin ehdokkaiden itsekehuihin. Varsinainen vaalipäivä valkeni toivoa täynnä, vaikkei ollutkaan torstai. Tänä iltana kaikki on ohi ja paluu arkeen voi alkaa. Ihanaa.

     Tuloksista olin sen verran kiinnostunut kuin demokraattisen maan valveutuneen kansalaisen kuuluu olla. Sen tiesin vanhastaan, että kannatuslukujen heilahtelut piristävät valvojaisia. Muistin kuinka hauskaa meillä kaikilla oli kun Tarmo kieltäytyi uskomasta, ettei SMP:n äänivyöry ollut laskuvirhe.

     Mutta tällä kertaa ilta ylitti odotukset. Seurasin ääntenlaskua nyt sohvalta yhtä kiihkeästi kuin urheilukilpailuja muinoin penkiltä. Lopputulos oli riemastuttava.       

     Koska kokoomus voitti? Koska demarit hävisivät? Koska Kepu oli suurin puolue? Koska suosikkini pääsi läpi? Koska inhokkini ei päässyt läpi?

     Kaikki väärin.

Jo kymmenkunta vuotta sitten ihmettelin kirjassani Isoisän maat  (s. 89-90) miten oli mahdollista, että mielipidemittausten tulokset vaihtelivat riippuen siitä kuka on tilaaja.  

     Tutkimuslaitokset ilmoittavat edelleen käyttävänsä tieteellisiä menetelmiä, mikä takaa tulosten objektiivisuuden. Mutta ne ovat myös kaupallisia yrityksiä. Kireässä kilpailutilanteessa ja jatkotilausten toivossa voi tulosten manipulointi tilaajalle mieluisaan suuntaan osoittautua liian houkuttelevaksi. Vastaajia voi valita ja kysymyksiä muotoilla tarkoitushakuisesti.   

     Lopuksi virhemarginaaliksi ilmoitetaan farisealaisesti nuo kuuluisat kaksi prosenttiyksikköä puoleensa. Lause on alibi mahdollisten syytösten varalta, mutta tuhoaa samalla ennusteen merkittävyyden.

     Media vuorostaan manipuloi kansalaisia julkaisemalla tuloksen sellaisenaan. Sensaatio selättää kriittisyyden ja menekki luotettavuuden.

     Vain päivää ennen vaaleja Taloustutkimus ei havainnut merkkejä kokoomuksen voitosta. Ei ihme, että Niinistö suuttui ja syytti firmaa ammattitaidon puutteesta tai tahallisesta vääristelystä. Olen samaa mieltä sillä varauksella, että gallupin laatijoilla voi hyvinkin olla ikioma tulkintansa siitä mitä ammattitaito tarkoittaa.

     Todisteiden puutteessa joudun turvautumaan fiktioon. Vaalien jälkeen Taloustutkimuksen johtajat kerääntyvät aamukahvin ääreen. Yksimielisyys saavutetaan jo ensimmäisen viinerin aikana. Totta helvetissä strategia laadittiin siltä pohjalta, että Ylessä pääjohtaja on demari ja kokoomus alakynnessä. Ihmiset syyttäkööt itseään kun äänestivät vastoin meidän objektiivista ennustettamme. Lausuu puheenjohtaja ja ottaa toisen viinerin.

Mutta miksi riemastuin tuloksesta? 

     Koska olen salaa kokoomuslainen? Koska ihailen Niinistöä yli kaiken? Koska vallan vaihtuminen on terveen demokratian merkki? Koska olen opportunisti ja haluan olla voittajan puolella? Koska poikkeukset ovat aina hauskoja?

     Kaikki väärin.

     Siksi tietysti, että vaalitulos osoitti kertaheitolla gallup-menetelmän kelvottomuuden. Käsi sydämelle kansalaiset. Tunnustakaa, ettei mikään tässä maailmassa ole riemastuttavampaa kuin oikeassa olemisen ja vahingonilon diabolinen yhdistelmä.