Baarialma ei läpäise työpaikkahaastattelua, baarianna vaikuttaa liian suorasukaiselta, baaribertta sopii vain lihaville, baarielsa on kuin ikääntynyt iskelmä, baarihertta muistuttaa eilisillan katastrofiin päättyneestä pokeripelistä, baarimaija tuo mieleen yleiskoneen, baarimari assosioi etnisyyteen, baariliisa karkottaa ajatuksen huoltoasemalle, baarikaija viittaa juoppouteen, baaripirjo on kuin vastikään saunasta tullut neitsyt, baaririitta kuulostaa änkytykseltä, baarisanna on 30-luvun kotimaisesta filmistä, baaritiltu puhuttelee vain sotaveteraaneja.

     Harkinnan jälkeen päädyin siihen, että baarimikon feminiinisistä vastineista osuvin on baarivenla. Nimitys on eksoottinen, yhtaikaa vanhahtava ja moderni, venäläinen mutta ei neukkumainen, oudosti kiihottava ja katteettomia lupauksia herättävä. Siis kaikkea sitä mitä humalaisen ja ikuisessa puutteessa elävän suomalaismiehen mielessä liikkuu.

     Tuolloin ennustin, että ennen pitkää baarivenla syrjäyttää baarimikon. Omistaja tiesi, tai luuli tietävänsä, että naisten moraali on korkeampi kuin miesten. Hän luotti siihen, ettei venla tarjoile hyllyn takana drinkkejä itselleen eikä täytä vajauksia kraanasta, ei ainakaan yhtä usein kuin mikko.

     Analyysin päätteeksi kehotin käyttäjiä unohtamaan sen, että suomalaisessa todellisuudessa baari äännetään paari, ja luottamaan siihen, että yhteydestä selviää tarkoittavatko paarimikko ja paarivenla ravintola- vai ambulanssityöntekijöitä.

     Entä tänään?

     Holtiton sinuttelu on korvannut niin kohteliaat kuin vähemmän kohteliaat puhuttelunimet. Mutta kantakundi ei läpise turhia. Hän tuntee avainrepliikin ja hallitsee ajoituksen. ’Milloin sun vuoro päättyy hani’ sopii kaikkiin tilanteisiin. Silloin kun asiakas on mies ja tarjoilija nainen. Silloin kun asiakas on nainen ja tarjoilija mies. Silloin kun molemmat ovat miehiä. Silloin kun molemmat ovat naisia.