Ahdistelijoiksi nimetyt mieskansanedustajat närkästyvät ja pitävät syytöksiä tuulesta temmattuina. Ovatko he siis seksuaalisesti ylivireitä poikkeuksia, jotka kieltävät kaiken julkisesti, mutta vaanivat tilaisuuksia käyttäytyä huonosti nuoria naisia kohtaan heti kun silmä välttää? Eivät ole.
Ovatko he seksuaalisesti normaaleja suomalaisia miehiä, tosin kovapäisiä, jotka ihmettelevät vilpittömästi päätymistään syytettyjen penkille, käyttäytyvät nuoria naisia kohtaan juuri niin kuin heidän kokemuspiirissään on ja on aina ollut tapana, ja nauttivat kavereittensa hekottelusta?
Todennäköisesti ovat.
Ahdistelu on alistamista. Alatyylinen leikinlasku on yksi alistamisen muoto. Sitä Uutisvuodon vitsinikkarit eivät ole havainneet, tai mikä vielä typerämpää, syyllistyvät siihen tahallaan.
Minulle syytökset eivät tulleet yllätyksenä. Joudun olemaan samaa mieltä pääsihteeri Tiitisen kanssa. Eduskunnassa häirintä ei varmaan ole yleisempää kuin muissa yhteisöissä, joissa molemmat sukupuolet ovat edustettuina.
Kyseessä on laajalle levinnyt institutionaalinen vaiva, arkisemmin sanottuna äijäkulttuuri. Sen juuret ovat maaseudulla, sittemmin myös tehtaissa. Asepalvelus välittää ja vahvistaa asenteita sukupolvesta toiseen. Perinnettä ylläpidetään kiekkokaukaloissa ja esimerkiksi firmojen pikkujouluissa. Naisten syrjintä työelämässä ei ole sattuma.
Parhaillaan luen kirjaa nimeltä Fathers and Sons. Tekijä on Evelyn Waugh’n pojanpoika Alexander Waugh. Hän käsittelee esi-isiään kuudenteen polveen saakka nautittavan intelligentisti ja ironisesti.
Mitä tekemistä teoksella on naisten alistamisen kanssa? Suoraan ei mitään, mutta epäsuorasti kyllä. Äidit hän on jättänyt murhaavan tarkkanäköisen analyysinsä ulkopuolelle. Johtuuko tämä siitä, että hän on nostanut sukunsa naiset (ja kasvatuksesta huolehtineet nannyt) kaiken arvioinnin ja arvostelun yläpuolelle?
Ehkä.
Mutta yhtä hyvä tulkinta on se, että aiheen valinta heijastaa uskollisesti englantilaisen kulttuurin valtarakenteita. Vain miesten ajatukset ja teot ovat niiden laadusta ja merkittävyydestä riippumatta muistiin merkitsemisen arvoisia.
Naisten pelko, joka on alistamisen piilotettu muoto, ja homoseksuaalisuus, joka on sen väistämätön seuraus, muhivat yläluokan poikien sisäoppilaitoksissa. Kirjailijan oma suku on esimerkki myös näistä ilmiöistä.
Entä Jane Austen, Virginia Woolf tai Margaret Thatcher? Ihan hyviä omissa lajeissaan, mutta sittenkin vain mutaatioita, ajattelee todellinen brittiherrasmies.
