HS kertoi taannoin Saksassa vastikään ilmestyneestä kirjasta nimeltä Ich bin kein Berliner. Toimittaja selitti, että esikuvana on ollut John Kennedyn kuuluisa lausuma Ich bin ein Berliner.

     Ilmeisesti hän ei ollut lukenut blogiani Herkullinen artikkeli /16.5.07, mikä hämmästyttää minua suuresti..

    Kirjan nimi suomeksi ei siis olisikaan Minä en ole berliiniläinen vaan Minä en ole berliininmunkki. Kannattiko moisen itsestäänselvyyden vuoksi kirjoittaa kokonainen kirja?

*

Alkoi laulamaan taitaa olla jo kielipoliisienkin hyväksymä muoto, vaikka kuulostaakin varttuneemman suomalaisen korvissa kamalalta. Astetta kamalammalta kuulostaa lauseenalku Kolme miestä alkoivat. Toivottavasti sitä sentään pidetään vielä virheenä.

     Kuitenkin kumpaakin muotoa löytyy, siis ei löytyvät, lähes päivittäin HS:n palstoilta. Toimittajat käyttävät niitä huolettomasti ymmärtämättä kuinka lähellä kuopan reunaa he liikkuvat.

     Vain askel niin joku heistä saattaa aamukrapulassa langeta naputtelemaan koneelle yhdistelmän Kolme miestä alkoivat laulamaan. Jopa turkulainen jääkiekkoilija ... olkoon.  

     Myönnän, että kuoppa on minun kaivamani. Silti on mielestäni aiheellista kysyä mistä lisääntynyt virhefrekvenssi kertoo.

     Koululaitoksen kehuttua kehnommasta tasosta, rekrytoinnin epäonnistumisesta, toimituskunnan vähäisestä keski-iästä, perinteisen ammattitaidon katoamisesta, kielikorvan rapistumisesta, alinomaisesta kiireestä vai vastuun puutteesta?

    Toivottavasti ei sentään siitä, että toimittajat kuvittelevat kulkevansa sen kehityksen kärjessä, jonka tuloksena lehteen kirjoitetut ja kaljalla puhutut sanonnat eivät enää erotu toisistaan.

*

Paavo Väyrynen kertoi olevansa valmis ministeriksi. Pelkäsin pahinta. Timo T.A. Mikkonen kertoi olevansa valmis televisioon. Pelkään pahinta.

    Kumpikaan ei näytä havainneen kuinka vaikeaa nykymaailmassa niin tärkeän uskottavuuden saavuttaminen on, eikä kuinka helposti sen menettää. Ensin toimittajien ja heidän perässään muiden silmissä.