Henkilöt: Kaksi miestoimittajaa, kokenut ja kokematon.

-   Poika, tänään menet haastattelemaan pääministeriä Kesärantaan. Minun piti hoitaa se, mutta Kanervalle sopi vain sama aika. Seksikkäämpi voitti, siis aihe, ei mies, hahhah. Aika hyvin lohkaistu, vai mitä?

-   Kyllä, mutta …

-   Ei mitään muttia. Kirjoitat jutun, mutta muista jumalauta ettet pistä sitä menemään ennen kuin olen tsekannut sen.

-   Tässä se sitten olisi. En oikein saanut mitään irti …

-   Katsotaan mitä poika on saanut aikaan … Soitin ovikelloa täsmälleen sovittuun aikaan. Kesti hetken ennen kuin pääministeri avasi oven, kätteli ja sanoi tervetuloa peräti kaksi kertaa, minkä jälkeen siirryimme pihalle ... Ei juttua kuule näin voi aloittaa.

-   Siltä minustakin tuntui, mutta …      

-   Miten niin kesti hetken, onko se oleellista?

-   Ei, mutta totta. Turvamiehet oli komennettu hoitamaan puutarhaa ja pääministeri viipyi, sanoi olleensa suihkussa, vaikka tukka oli kyllä ihan kuiva, mutta ajattelin, ettei sellaista voi kirjoittaa …

-   Siinä olit oikeassa, pallinaama. Aluksi pari sääntöä. Haastateltava ei koskaan sano mitään, vaan myöntää, tiivistää, urahtaa, murjaisee tai hekottaa.

-   Mutta ei se nauranut eikä edes hymyillyt kertaakaan …

-   Eikä sitä noin vain siirrytä pihalle, vaikka sattuisikin tässä tapauksessa olemaan aika osuva vertaus, hahhah. Täytyy luoda tunnelmaa. Esimerkiksi tähän tapaan. Pääministerin tuttu hahmo, pitkä ja vastuun hieman kumaraiseksi painama, pysähtyy ylimmälle porrasaskelmalle ja antaa katseensa viivähtää etäisyydessä, ikään kuin kysyäkseen Suomen kansalta tuleeko aina vuoteen 2015 ulottuvasta tulevaisuudesta rosoinen vai ruusuinen. Auringonsäde välähtää silmälasin kulmassa ja peittää kyyneleen  - noh, ehkä tuo meni vähän överiksi.

-   Ei se oikeastaan sanonut paljon mitään, tarkoitan siis urahtanut …

-   Tapahtuiko pihalla muuta kuin että sinä kysyit ja pääministeri urahteli?

-   Juurihan minä sanoin, tarkoitan siis tiivistin, että …

-   Se on kuule ihan sama mitä sinä tiivistit. Minä sen sijaan murjaisen, että lisätään tekstiin sellainen kohta, jossa pääministeri tarttuu kirveeseen ja halkaisee halon kahtia yhdellä ainoalla täsmäiskulla yhtä napakasti kuin leikkasi taannoin lapsiperheiden tuet.

-   Pihalla ei kyllä näkynyt jälkeäkään mistään halkotöistä, ei edes kaalimaata …

-   Ei vai.

-   Tarkoitin siis oikeastaan…

-   Toinen sääntö on, että juttuja pitää paisutella. Median on muodostettava kantansa asioihin jo siinä vaiheessa, kun tiedot ovat pelkkiä mielipiteitä eivätkä vielä faktoja. Lehdistön vapaus on instrumentaalinen vapaus, jolla herätetään keskustelua ja edistetään demokratiaa.