Aikomus liittää osia Sipoosta Helsinkiin on herättänyt laajaa keskustelua. Puolesta ovat olleet kaupungin virkamiehet, valtuuston enemmistö ja osa kaupunkilaisista. Välinpitämättömät muodostavat suurimman ryhmän. Vastaan ovat panneet lähes kaikki sipoolaiset. Näin yksityisen gallupini mukaan. Prosenttiluvut tosin puuttuvat, mutta tulos on yhtä itsestään selvä kuin jos tutkimus olisi tilattu joltain alan laitokselta. Ja 100% halvempi.
Sensaatiohakuinen media on kylvänyt suomalaisiin epävarmuuden tunteita. Sipoolaiset eivät halua tai kykene arvioimaan minkälaisesta muutoksesta voisi olla kyse. Turvallisuusuhkaa liioitellaan ja vastarinta purkautuu kiivaampana kuin tavanmukainen protestiliike lähiöiden lisärakentamista vastaan.
Samaan suuntaan vaikuttaa se, että Sipoo on pääkaupunkiseudun viimeisiä ruotsinkielisen väestön nautinta-alueita. Omakielisen ympäristön tarve korostuu sitä myöten kun lukumäärä vähenee. Tammisaari, saaristo tai Pohjanmaan rannikko ovat todellisia vaihtoehtoja vain eläkeläisille ja vapaiden ammattien harjoittajille. Espoon nopea muutos ruotsinkielisestä maaseutupitäjästä suomenkieliseksi kaupungiksi ei ole unohtunut.
Hbl:n kannanotoissa kielimotiivia on vähätelty. Aihetta käsittelevien artikkelien runsaus ja suuret otsikot muuallakin kuin debattisivuilla kertovat kuitenkin toista. Miksi lehti ei halua tunnustaa sitä?
Itse olen vankasti liitoksen kannalla. Ilman Helsingin aloitetta sipoolaiset olisivat nimenomaan edellä mainituista syistä jatkaneet kuvitelmaansa omaehtoisesta maalaisidyllistään. Todellisuus on toisenlainen jo tänään. Suurten kauppakeskusten rakentamista vastustetaan, mutta samanlaisia ympäristönpilaajia pitäjänrajan takana käytetään huolettomasti.
Pääkaupunkiseudun tasapainoinen kehitys olisi häiriintynyt. Kunnan tilaamat hätäiset ja amatöörimäiset suunnitelmat asukasluvun nopeasta kasvattamisesta tehtiin vasta kun uhka oli realisoitunut.
Vielä tärkeämpi syy on mielestäni se, että tarvittavat edellytykset puuttuvat. Ongelma ei suinkaan ole tekninen. Ammattitaitoa ja ennen kaikkea perinnettä ei polkaista tyhjästä.
Helsingissä on maan kehittynein kaavoitusorganisaatio, jolla on ikää jo yli sata vuotta. Tuloksia voidaan kaikin mokomin kritisoida, mutta ne ovat millä mittarilla tahansa ylivoimaisia verrattuna siihen mitä länsinaapurissa on tehty.
Espoo on varoittava esimerkki, mutta tyystin toisista syistä kuin sipoolaiset ajattelevat.