Lähes kolmekymmentä vuotta sitten muutin Nairobiin. KOP:n virkailija laittoi mukaani sikäläiselle pankille osoitetun suosituksen. Puoliväkisin, sillä pidin toimenpidettä pelkkänä muodollisuutena.

     Perillä menin lähimpään pankkiin, jonotin aikani ja kerroin aikomuksestani avata tili. Document please, sanoi virkailija. Selitin, ettei tarkoitukseni ole lainata vaan tuoda rahaa. Vasta ajoittain kiivaaksi yltyneen sananvaihdon jälkeen ymmärsin mistä on kyse.

     Palasin asunnolleni, löysin pitkän etsiskelyn jälkeen suosituskirjeen, jonotin uudelleen ja löin paperin voitonriemuisena tiskiin. Wrong bank, sanoi virkailija yhtä voitonriemuisena.

     Lopulta löysin oikean osoitteen ja onnistuin avaamaan palkkatilin. Rahojen nosto oli aikaa vievää puuhaa. Kassalla ei ollut oikeutta antaa käteistä ilman esimiehen hyväksymismerkintää. Sitä lähti jostain kaukaa hakemaan  messenger boy, joka oli uskomattoman hitaasti liikkuva harmaatukkainen mies.

     Kerran kyllästyin odottamiseen. Kysyin eikö olisi myös pankin etu, että tehtävään palkattaisiin nuorempi ja vikkeläliikkeisempi lähetti. Normaalisti vaitelias kassamies – naisia rahojen käsittelijöiksi ei tietenkään kelpuutettu –valpastui ja esitti pitkän swahilinkielisen yksinpuhelun.

     Ainoa minulle tuttu sana oli mzungu eli valkoihoinen. Alkujaan se on kuulemma tarkoittanut nyljettyä. Varsin sattuva nimitys kun kuvittelee minkä väriseksi aurinko ja gini olivat siirtomaaherran naaman muokanneet.

     Kenialaisten pankkien toimintamallit ovat kolonialistista perua. Komission vaatimus viittaa siihen, että ne ainakin joltain osin ovat edelleen käytössä myös EU:ssa, luultavasti nimenomaan Britanniassa.

     Hirveän primitiivistä, ylpeilee nöyristelevän mainonnan ja elektronisten maksupalveluiden hemmottelema suomalainen. Ja unohtaa, että nykyisellä tilanteella on ikää vasta vähän yli kymmenen vuotta.

     Seuraava laskukausi - enteitä on jo ilmassa – saattaa kääntää roolit päinvastaisiksi. Silloin edesmenneen pankinjohtajaenoni periaate astuu jälleen voimaan. Sen mukaan pankin ulkopuolisessa maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Tallettajat ovat kunnon kansalaisia ja lainaajat potentiaalisia rikollisia.