Miksi menneiden aikojen fatalistit pyysivät tietäjiä kertomaan minkälainen tulevaisuus heitä odottaa, vaikka se oli ennalta määrätty? Ehkä siksi, että itse kukin kuvitteli suuruudenhulluudessaan olevansa se ainoa, joka pystyy huijaamaan kohtaloa.  

     Vastaukset olivat monimielisiä siitä yksinkertaisesta syystä, että vääräksi osoittautuvaan tai muuten vain ikävään ennusteeseen sisältyi hengen menetyksen riski. Delfoin oraakkeli, tai oikeastaan tulkkina toiminut papisto, tiesi mitä teki.

     Nyt menneiden aikojen taikausko on muuttunut leikiksi eikä kenenkään tarvitse pelätä henkensä puolesta. Horoskooppeja luetaan, kuumaa tinaa heitetään kylmään veteen, rikastumista toivotaan ja kuolemaa pelätään.

     Myös vallassa olevia ennustaminen kiehtoo, mutta heille se ei ole leikkiä, vaan mahtava ase, jonka avulla valtaa kahmitaan lisää.

     Ennusteita on kahdenlaisia.

     Idealistit katsovat tulevaisuuteen, asettavat julkisia tavoitteita, uskovat voivansa vaikuttaa niiden toteutumiseen, luottavat kansan tukeen, ovat useimmiten väärässä ja menettävät kansan tuen. 

     Realistit katsovat menneisyyteen, laativat salaisia strategioita, uskovat trendien jatkuvuuteen, luottavat tilattuihin ennusteisiin, ovat useimmiten väärässä ja saavat kansan tuen.

     Sillä todellisuus ei enää ole vain poliittisen ja taloudellisen vallan keskinäinen kompromissi. Se on myös erilaisten asiantuntijoiden keskinäisen kilvoittelun tulos.

     Alkujaan nämä tekivät työtä käskettyä, mutta omaavat nykyään yhä enemmän itsenäistä valtaa. Luonteeltaan se on epäsuoraa eli teknokraattista. Perinteisistä vallan käyttäjistä on tullut, huomaamatta tai tahallisesti, vallan välittäjiä.

     Hallitus tilaa valtiovarainministeriöstä tulevien vuosien talousennusteen. Jos se olisi optimistinen, hallitus voisi päättää miten ylijäämää käytetään. Kun se on pessimistinen eikä hallitus rohkene poiketa siitä, seurauksena on status quon eli virkamiehistölle ominaisen regressiivisyyden vahvistuminen.

     Kysymys siitä, onko maan todellinen pääministeri nimeltään Vanhanen vai Sailas, saattaa olla vanha, mutta vitsi se ei ole.

     Mikä on oma ennusteeni vuodelle 2008? Olen varma siitä, että kasvu jatkuu. Tarkoitan esimerkiksi kansantuotetta, Björn Wahlroosin tuloja tai Jorma Ollilan egoa, mutta myös virkavaltaisuutta ja eriarvoisuutta.