Suomen presidentti matkusti Yhdysvaltoihin, mutta maan korkeimmalla johdolla ei ollut aikaa eli halua tavata häntä. Täällä eräät uusporvarillisen ilmapiirin innoittamat tahot kiiruhtivat (yli)tulkitsemaan kieltäytymisen merkiksi suhteiden huonontumisesta.

     Kritiikin osoitteena on edellisen hallituksen ulkopolitiikka. Mukana on myös annos turhautumista siitä, että presidentti on sosialidemokraatti vuoteen 2012 saakka - toivottoman pitkä aika sisäpoliittisesta ärhentelystä toimeentulonsa saavien toimittajien ja pikkupoliitikkojen maailmassa.

     Maan hallitus ja presidentti vakuuttivat suhteiden olevan erinomaisessa kunnossa. Mikään muu ei jo arvovaltasyistä olisi ollut mahdollista. Huolimatta erilaisten  asiantuntijoiden eritasoisista kommenteista kansalaiset eivät nokittelun jälkeen taida tietää itse asiasta enempää kuin ennen.

     Yhteistä vastakkaisillekin kannanotoille näytti olevan se, että maiden välisiä suhteita pidetään riippuvaisina yksinomaan siitä mitä Suomi tekee, ei siitä mitä Yhdysvallat tekee.      Itäinen suunta on vaihtunut läntiseen, mutta asenne on entinen.

     Yhdysvaltain presidentin ja hallituksen tehtävä on amerikkalaisten liikeyritysten toimintaedellytysten ja rajoittamattoman voitontavoittelun kyselemätön turvaaminen. Puheisiin demokraattisten arvojen puolustamisesta tai terrorismin vastaisen sodan ideologisesta välttämättömyydestä uskoo joku vielä omassa maassa, mutta maailmalla tuskin kukaan.

     Suomen ulkoministeri Kanerva ja Ruotsin pääministeri Reinfeldt saivat kutsun, koska he ovat oikeistolaisempia kuin edeltäjänsä, presidentti Halonen ja ulkoministeri Tuomioja eivät, koska he ovat sosiaalidemokraatteja, mikä amerikkalaisessa kielenkäytössä on suunnilleen sama kuin kommunisti. Suhtautuminen Irakin sotaan ja Natoon toimivat vedenjakajina.

     Entä jos vasemmisto olisi voittanut vaaleissa? Kutsuja Valkoiseen taloon olisi turha odottaa. Johtaisiko Yhdysvaltojen politiikan kritisoiminen diplomaattisuhteiden jäädyttämiseen, kauppasaartoon, sotilaalliseen uhkailuun tai johonkin vielä pahempaan?    

     Vielä mitä. Amerikkalaiset yritykset pitävät maan hallituksen tukea itsestään selvänä. Yhtä itsestään selvää on, ettei poliittisia vastapalveluksia anneta. Ainoa kriteeri on taloudellinen voitto. Bisnes jatkuisi entisellään.

     Vaakalaudalla ovat toisaalta muutaman poliitikon huvimatka Valkoiseen Taloon ja ajautuminen kansainvälisen politiikan sivuraiteelle, toisaalta profiloituminen itsenäistä politiikkaansa kokonaisvaltaisesti toteuttavaksi, kokoaan merkittävämmäksi EU:n jäsenvaltioksi. Tässä jaossa hallituksen poliittinen väri on yhdentekevä.

P.S. Kesän blogit noin viikon välein.