Irakin miehitys jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Presidentti Bushin suosio on ennätyksellisen alhaalla paitsi maailmalla myös kotimaassa. Kyse ei enää ole vain henkilöstä. Maan kansainvälinen maine on kärsinyt pahoja vaurioita myös siellä, missä suhde Yhdysvaltoihin ja amerikkalaisuuteen on perinteisesti ollut myötämielinen tai jopa ihaileva.

     Päinvastoin kuin Suomen Amerikan ystävät ja Yhdysvaltain täkäläinen suurlähettiläs kuvittelevat, maailman mahtavimman maan historiallisia saavutuksia ylistävää pamflettia pitävät säälittävänä monet muutkin kuin minun kaltaiseni pilkkakirves.   

     Miksi ihmeessä presidentti vastustaa itsepintaisesti joukkojen vetämistä pois Irakista?

     Sotilaallisten neuvonantajien mielestä voitto on vain ajan kysymys. (Niin oli muuten entisen teekkarin kolmetoista vuotta kestänyt valmistuminenkin. Toivottavasti tämä ei ole ennusmerkki). Entä uhrit, kysyy kärkäs demokraatti. Amerikkalaiselle sotilaalle kuolema isänmaan puolesta on kunnia-asia. Ei ole armeijan syy, että irakilaiset terroristit tappavat toisiaan ja viattomia siviilejä.        

     Poliittisten neuvonantajien mielestä republikaaninen puolue ei kestä kasvojen menetystä. Lännessä ilmiötä pidetään historiallisena jäänteenä. Herää kysymys onko tämä ainoa asia, jonka perusteella Yhdysvallat voitaisiin luokitella kehitysmaaksi. 

     Taloudellisten neuvonantajien mielestä aseiden kysynnän lasku ja öljyn hinnan nousu suistaisivat ensin Amerikan ja sitten koko maailman lamaan. Presidentin pörssisalkku kasvaisi tai sitten ei. Onneksi muu omaisuus muodostaa moraalisesti kestävän pohjan sille, ettei suuren valtiomiehen tarvitse kiinnittää tällaisiin joutavuuksiin pienintäkään huomiota.    

     Henkilökohtaisen neuvonantajan Condoleezza Ricen mielestä tappio Irakissa olisi petturuutta liittolaisia kohtaan, vaikkei niitä paljon enää olekaan. Paluu toisen luokan yliopiston professoriksi tai toisen luokan konserttipianistiksi on sietämätön ajatus. Kukaan ei halua järjestää puhekiertueita virkaheitolle ulkoministerille. Bill Clintonin tai Al Goren esiintymispalkkiot jäävät pelkiksi haaveiksi. Olisiko piru vieköön sittenkin pitänyt liittyä demokraatteihin?

     Neuvonantajat ovat yksimielisesti jatkamisen puolesta. Mitä presidentti itse ajattelee asiasta?

     Listen Condo. Päivisin minulla on muita kiireitä, puhdas omatunto takaa sikeän yöunen ja lomalla pelaan golfia. Mitä väliä sitä paitsi jollain typerällä sodalla pallon väärällä puolella on, kun minua ei kuitenkaan voida valita kolmanneksi kaudeksi?

     Ei mitään, herra presidentti.