Vaalien tulos herätti minussa kaikesta huolimatta pienen toivon kipinän. Muutokset ovat aina hauskoja, koska niihin sisältyy mahdollisuus uudesta ja jännittävästä. Mutta jälleen kerran kipinä sammui. Tällä kertaa ei kuitenkaan oikopäätä vaan vasta huolellisen analyysin kautta.

     Päätin pysytellä blogiavaruudessa riehuvan tunnemyrskyn ulkopuolella. Heitin henkilökohtaiset anti- ja sympatiani yli laidan, lastasin purteni täyteen älyllisiä argumentteja ja suuntasin keulan kohti tieteellisen tutkimuksen tyveniä vesiä.

     Objektiivisia tuloksia alkoi heti syntyä. Niiden edessä kiihkeinkin kuumakalle, niin väitän, joutuu myöntämään että kyllä, juuri tuollainen tulevaisuus Suomea ja suomalaisia odottaa, jos ja kun vastasyntynyt hallitus pysyy vallassa seuraavat neljä vuotta.

Parhaimman tutkimusperinteen mukaisesti ensimmäinen tehtäväni oli aiheen rajaus. Kohteiksi valikoituivat luontevasti hallituksen vahvat miehet, pääministeri Vanhanen, valtiovarainministeri Katainen, ulkoministeri Kanerva ja ulkomaankauppaministeri Väyrynen. Perusteena oli hypoteesi, että juuri tämä neljän kop - anteeksi - juuri nämä neljä herraa erottuvat muista ministereistä tietyn yhteisen lisäominaisuutensa vuoksi.

     Kaikki ovat miehiä? Sinänsä totta, mutta triviaalia. Hallituksessa on tosin naisenemmistö, mutta lopullinen päätösvalta tulee olemaan tiukasti miesten hallussa. Kuten aina aikaisemminkin.

     Kaikki kuvittelevat olevansa oikeassa? Erottelua ei synny, sillä sama ominaisuus on kaikilla ministereillä.

     Kaikki ovat syntyjään maalaisia? Kyllä, mutta luoja paratkoon eivät ainoita tässä hallituksessa. (Aluksi arvelin, että Ilkka Kanervan kehtoa olisi keinuteltu Turun torilla. Vierailu Wikipediassa kertoi kuitenkin, että syntymäpaikka on Lokalahti. Torjuin ajatuksen nimeen sisältyvästä symboliikasta).

     Kaikki harrastavat urheilua. Ei kelpaa. Vanhanen harrastaa kyllä mailapeliä, Väyrynen kansantansseja ja Kanerva urheiluliittojen johtamista, mutta Katainen ei tee muuta kuin hymyilee.

Päästäkseni eteenpäin kysyn itseltäni mitkä olivat asianomaisten mieleenpainuvimmat teot hallitusneuvottelujen aikana.

     Paavo Väyrynen uhkaili puoluettaan ja eduskuntaa vaatimalla itselleen riviedustajaa painavampaa paikkaa.

     Ilkka Kanerva vähätteli sekä virallisia että epävirallisia mokiaan.

     Matti Vanhasen ehdotuksesta ulkomaankauppaministeriksi valittiin Paavo Väyrynen.

     Jyrki Kataisen ehdotuksesta ulkoministeriksi valittiin Ilkka Kanerva.

     Totuus on hämmästyttävän yksinkertainen, kuten niin monen tieteellisen oivalluksen kohdalla ennenkin on ollut asianlaita. Avainsana on narsismi.

     Väyrynen ja Kanerva ovat narsisteja. Vanhanen ja Katainen valitsivat narsistit. Kaikkien neljän yhteinen ominaisuus on siis huono arvostelukyky.

     Väyrysen ja Kanervan kohdalla päätelmä ei ole yllätys. Mutta katkaiseeko totuuden paljastuminen sekä Vanhasen jonkin matkaa edenneen että Kataisen nupullaan olevan valtiomiesuran? Ei välttämättä. Maailmassa on Suomea paljon suurempien maiden johtajia, joiden arvostelukyky on huono tai puuttuu kokonaan.

Torjuakseni moitteet liiasta teoreettisuudesta teen lopuksi empiirisen kokeen.

     - Imuroin verkosta Suomen kartan ja printtaan sen.

     - Merkitsen asianomaisten kotipaikat erivärisillä nuppineuloilla - aivan oikein, kaksi vihreää ja kaksi sinistä.

     - Varastan pätkän villalankaa ja jännitän sen kehäksi neulojen varaan. Ensin Nurmijärvi, sitten Turku, sitten Keminmaa, sitten Siilinjärvi ja lopuksi takaisin Nurmijärvelle.

     Mitä kartta kertoo?

     Kehän sisäpuolelle jää aikamoinen möhkäle Suomea. Elämä jatkuu entisellään. Löhötään sohvalla ja katsotaan formulaa. Kiljutaan liigaotteluissa ja otetaan kaljat. Muutos ja erilaisuus herättävät pelkoa.

     Entä kehän ulkopuolella? Sielläkin elämä jatkuu entisellään. Sielläkin löhötään sohvalla ja katsotaan formulaa. Sielläkin kiljutaan liigaotteluissa ja otetaan kaljat. Mutta siellä muutos ja erilaisuus saattavat herättää myös uteliaisuutta.

     Merkit viittaavat siihen, että vasta nimitetyn hallituksen (tai pääministerin oireellisten sanojen mukaan urheilujoukkueen) poliittinen päätöksenteko tulee edellä mainittujen vahvojen miesten johdolla hakemaan oikeutuksensa pikemminkin villalangan sisä- kuin ulkopuolelta.

     Olen tietoinen ennusteen ja tavoitteen välisen rajan häilyvyydestä. Huolimatta siitä, tai juuri sen takia, uskallan väittää, että seuraavissa vaaleissa ne ehdokkaat ja puolueet, jotka ymmärtävät kaikenlaisten villalankojen haitallisuuden, tulevat saamaan veret seisauttavan vaalivoiton.