Kymmenen vuotta sitten, silloin kun itsenäinen Suomi oli pari vuotta nuorempi kuin minä nyt, toivotti Timo Harakka vierailleen hyvää itsenäisyyspäivää. Onko Suomesta todella tullut tämän ohjelman aikana itsenäinen, ihmetteli Paavo Haavikko.

     Akateemikko piti ja pitää varmaan edelleen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin itsenäisyyttä rajoittavana päätöksenä. Minä puolestani pidin ja pidän edelleen sitä itsenäisyyttä laajentavana päätöksenä.

     Haavikon mielestä todella itsenäinen maamme on ilmeisesti ollut maailmansotien välisen runsaan parinkymmenen vuoden lisäksi vain Neuvostoliiton romahduksen ja EU-jäsenyyden väliset nelisen vuotta. Erään nimettömäksi jättäytyneen yksityisajattelijan mielestä itsenäistyimme vuonna 1809, jolloin irtauduimme  Ruotsista. Päivän lehdessä Matti Klinge suhteellistaa perustellusti itsenäisen Suomi-neidon iän.   

     Vanhempieni sukupolvelle irtautuminen Venäjästä oli ratkaiseva askel. Päinvastoin kuin jälkiviisaat poliitikot ja historioitsijat ovat väittäneet, seuraavien parin sukupolven enemmistöille riippuvaisuus Neuvostoliitosta ei ollut ongelma. Länsimaiset perusoikeudet toteutuivat kohtuullisessa määrin. Töitä riitti ja elintaso nousi.

     Vuoden 1994 kansanäänestyksessä 57% kannatti liittymistä Euroopan unioniin. Tärkeä motiivi oli yhteisön tarjoama kuviteltu suoja Venäjän kuviteltua hyökkäystä vastaan. Nyt Venäjän sotilaallista uhkaa ylläpitävät vanhasta muistista Karjala-takaisin jäärät, virkojensa puolesta armeija ja kenraalien käskystä Jyri Häkämies.

     Nuorisolle kansallinen itsenäisyys on itsestään selvyys, henkilökohtainen itsenäisyys sen sijaan ei. Osa kerää luonnontieteellisellä osaamisellaan täysiä pisteitä kriteereiltään kyseenalaisessa Pisa-tutkimuksessa, mutta historian tuntemuksen tai sosiaalisten taitojen perään ei kysele kukaan. Osa arvostaa yli kaiken oikeuttaan ajaa tai vastustaa tärkeiksi kokemiaan globaaleja ilmiöitä, omilla keinoillaan ja esivallalta lupaa kysymättä.

     Tasavallan presidentti Tarja Halonen toivoi Suomen kansalta yhtenäisyyttä. Perusarvojen osalta tavoite on pitkälti toteutunut – tosin kolmannes äskeiseen gallupkyselyyn vastaajista oli valmis tinkimään kuolemanrangaistuksen ehdottomasta kieltämisestä.

     Erimielisyys lisääntyy kun laskeudutaan lähemmäksi arkea. Onneksi, sillä rauhan aikana yksimielisyyteen pyrkivät vain diktaattorit. Mutta samaa tahtia lisääntyy myös eriarvoisuus. Valitettavasti, sillä pyrkimys tasa-arvoon on demokratian tukijalka.

     Köyhyys ei ole pelkästään rahasta kiinni. Kaltaistensa ympäröimä itähelsinkiläinen somaliperhe saattaa olla tyytyväisempi elämäänsä kuin yksinäinen espoolainen miljonääri.

     Tämän maallikkosaarnan myötä toivotan lukijoille hyvää itsenäisyyttä.