Väärinkäsitysten välttämiseksi ilmoitan heti alkuun, että seuraavassa tarkoitan taiteella nimenomaan kuvataiteita. Siis en kirjallisuutta, musiikkia, tanssia, teatteria enkä varsinkaan arkkitehtuuria.

     Taidetta on se mitä asianomainen itse, sukulaiset tai kriitikot pitävät taiteena. Vastaus on vuosikymmenten saatossa estänyt tehokkaasti kysyjää  jatkamasta keskustelua. Töykeyttäni olen puolustellut, tietysti vain itsekseni ja jälkeenpäin, ajattelemalla että tyhmään kysymykseen on lupa vastata tyhmästi.  

     Taiteellisen arvon ylivoimaisesti tärkein mittari on raha. Museoiden kävijämäärät ja taidegallerioissa tai huutokaupoissa toteutuneet hinnat ovat vuorovaikutteisia ilmiöitä.

     Ne kertovat miten hyvin asiantuntijoiden harjoittama propaganda on mennyt perille. Mutta jos suuren yleisön suosio sattuu kohdistumaan väärään teokseen, muuttuu asiantuntijoiden negatiivinen arvio nopeasti positiiviseksi.

     Tiedän siis hyvin vähän siitä mitä taide on, mutta vähän enemmän siitä minkälaisesta taiteesta pidän tai en pidä.

     En tietenkään kuulu niihin, joille teoksen taiteellinen arvo määräytyy pelkästään hinnan kautta. Kukapa tunnustaisi, vaikka näin olisikin. Enoni tunnusti, mutta hän olikin pankinjohtaja.

     Aloitan kysymällä itseltäni minkä vaikutelman teos antaa tekijänsä osaamisen tasosta. Vastauksen perusteella yritän erottaa jyvät akanoista. Jos onnistun, muistan että germaanisten kielten konst ja kunst tarkoittavat sekä taitoa että taidetta. Jos epäonnistun, päätän olla pitämättä teoksesta.

     Monille tunnepohjainen ensireaktio määrää teoksen laadun. Usein kanta on lopullinen. Minulle vasta tieto kontekstista – intentioista, olosuhteista, reunaehdoista, historiasta – määrää teoksen laadun. Usein kanta ei ole lopullinen.   

     Mutta jollei emotionaalinen kokemukseni, elämyksen ja eläytymisen aste, ole kyllin voimakas, analyysi jää minultakin tekemättä. Kynnys on noussut sitä myöten kun ikää on karttunut.  

     Kohua herättäneen Ulla Karttusen installaation rippeet olen nähnyt vain televisiossa. Riittävällä tarkkuudella pystyn kuvittelemaan minkälaisia poliisin takavarikoimat lapsipornokuvat ovat.

     Tekijän ammattitaidosta teos ei kerro mitään. Viesti on sananmukaisesti väännetty piikkilangasta. Sen paikka on jossain muualla kuin taidemuseossa siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseessä on mielenosoitus eikä taideteos.

     Tätä mieltä olen nyt. Uusien tietojen ja näkökulmien myötä olen valmis muuttamaan kantaani myönteisemmäksi. Tai kielteisemmäksi.