Henkilökohtaisessa arvostusasteikossani matkasaarnaaja ei sijoitu kovin korkealle, jonnekin tuonne sodanaikaisen vääpelini, leipäpapin, lamanedellisen ajan pankinjohtajan tai suomalaisen urheilujohtajan tienoille. Pyynnöstä tai useammin pyytämättä hän saapuu kertomaan kohdemaan tietämättömille edustajille mitä pitäisi tehdä, jotta asiat saataisiin yhtä hyvälle mallille kuin ne asianomaisen omassa maassa jo ovat.

     80-luvulla amerikkalainen, itseään asiantuntijaksi mainostava mies ilmestyi Nairobin yliopiston arkkitehtiosastolle ja tarjoutui pitämään ilmaisen luennon siitä miten kaupungin liikenneolot tulisi järjestää. Hänen mukaansa autoista voitaisiin kokonaan luopua siirtymällä käyttämään luennoitsijan itsensä kehittämää kulkuneuvoa, joka perustui lihasvoiman ja uskomattoman vähän kuluttavan polttomoottorin nerokkaaseen yhdistelmään.      

     Tilaisuuden päätyttyä afrikkalainen mies kysyi miksi meidän pitäisi tyytyä noin primitiiviseen laitteeseen, kun amerikkalaiset itse ajavat jättikokoisilla autoillaan bensiinin kulutuksesta vähääkään välittämättä. Se on ihan eri asia, vastasi lievästi närkästynyt saarnaaja.

     Silloin kyse oli yhdestä kaupungista, yhdestä amerikkalaisesta ja yhdestä laitteesta. Tänään kyse on maailmanlaajuisesta ongelmasta. Matkasaarnaajat ovat organisoituneet ja vaativat kiinalaisia säästämään energiaa, vähentämään päästöjä ja suojelemaan luontoa.

     Kiinalaiset vastaavat kysymällä miksi me emme saisi pyrkiä kohti parempaa elintasoa samoilla keinoilla, joita länsimaat itse ovat käyttäneet. Se on ihan eri asia, vastaavat lievästi närkästyneet saarnaajat.

     Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, itseään asiantuntijaksi mainostava mies ilmestyi Suomeen kertomaan mitä meidän pitäisi tehdä säilyttääksemme korkean elintasomme. Nimestään Figliuoli päätellen mies saattaisi olla italialainen, mutta ilman amerikkalaista ajatustapaa ei häntä matkasaarnaajaksi olisi kelpuutettu.

     Mitä tuohon pitäisi vastata? Minulla on ehdotus. En ole finanssi- enkä sosiaalipolitiikan asiantuntija, joten joudun tyytymään historiallisesta mallista muokkaamaani aforismiin. Enkä pistä vastaan, jos joku haluaa hakata sen kiveen.

     Suomalaisia olemme vanhastaan, amerikkalaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis kiinalaisia.