Kuulun siihen sukupolveen, joka aloitti työuransa heti sodan jälkeen.

     Ensimmäinen vaihe eli elämäni arkkitehtina kesti lähes viisikymmentä vuotta. Rajapyykit, toisen maailmasodan päättyminen ja Neuvostoliiton romahdus, olivat mullistavia koko maailmalle ja Suomelle, mutta minulle vähemmän kuin saattaisi luulla.

     Toinen vaihe eli elämäni kirjailijana jatkuu yhä. Sen päättymistä yritän olla ajattelematta, usein turhaan. Kokemuksiini en halua vedota; pitkä ikä ei ole viisauden tae. Kirjoittamisen ajankohta suodattaa muistoja.

     Suomettumisen aikanaan aiheuttaman kohu oli, verrattuna omiin tekemisiini tai vaikkapa Karin viimeiseen piirrokseen, sittenkin vain kärpäsen surinaa. Elämänmeno Kekkosen valtakaudella ei minua häirinnyt. Oleellisilta osiltaan se oli saman kaltaista kuin missä tahansa läntisessä maassa ja huimasti parempaa kuin missä tahansa muussa Itä-Euroopan maassa.

     Enemmistölle jatkuva vaurastuminen, asuntovelkojen hupeneminen inflaatioon, tavaroiden ja palvelujen runsaus, vapaa matkustusoikeus ulkomaille ynnä muut kapitalistisen järjestelmän tunnusmerkit ohittivat mennen tullen huolen itäisestä riippuvuudesta. Arki voitti jälleen kerran ulkopolitiikan.  

     Puheenvuorojen ja kirjojen takaa löytyy ainakin yksi yhteinen nimittäjä. Ulkoministeriön virkamiehillä, entisillä ja nykyisillä, on kova tarve selittää parhain päin yliherkkää suhtautumistaan suomettumissyytöksiin.

     UM:n lounashuoneessa on kuultu seuraava keskustelu. Sisältö, kuulijan henkilöllisyys ja ruokalista ovat valtiosalaisuuksia.

     -   On se niin väärin niin väärin, että ollaan menetetty ykköspaikka pysyvästi valtiovarainministeriölle.

     -   Päästiin sentään eroon edellisestä ulkoministeristä. Osasi aivan liian hyvin englantia  ja yritti harjoittaa omaa politiikkaa.  

     -   Onneksi molemmat ominaisuudet puuttuvat nykyiseltä. Ajatella jos demarit olisivat voittaneet!

     -   Huhhuh. Mutta se naurattaa kun lehdet luulevat suhteiden Yhdysvaltoihin parantuneen Iken ansiosta.  

     -   Maine naistenmiehenä on varsinainen taivaanlahja. Sen suojassa me voidaan taas johtaa ulkopolitiikkaa kaikessa rauhassa.

     -   Niin kuin vanhoina hyvinä suomettumisen aikoina. Ensimmäinen ulkoministereiden tapaaminen oli mitä oli. Toinen kutsu katkaisi yhdellä iskulla huhut Condoliisan naiskumppanista. Yhtä merkittävään saavutukseen ei aikaisemmin ole yltänyt yksikään suomalainen poliitikko.