Museokadun kirjeenvaihtaja raportoi:

EU:n keskuspankit eivät tyytyneet hissuttelemaan vaan rojauttivat ohjauskorkoja kertaheitolla niin alas, että raskaan sarjan kansainväliset mattotuomarit ovat alkaneet kuiskailla selätyksestä. Elvytysohjelmia paketoidaan liukuhihnalta kuin kanttiautoja Fordin tehtailla 20-luvulla.

Kansalaiset kyselevät hädissään milloin sorsiminen päättyy ja eikö olisi jo aika viritellä kansallista kannelta nousukauden sävellajeihin. Maallikkojen höpinää, hekottavat pankkiirit konjakkilasiensa ääreltä, muistuttavat edellisestä lamasta ja unohtavat tekopyhästi ketkä silloin korjasivat potin. Saunan taakse, mylvivät suoraselkäiset pohjalaiset.

Mutta viis rosvopankeista. Mennään velkakirjojen seesteisille markkinoille. Mutta voi vitsi, ei sielläkään aurinko pilvettömältä taivaalta porota. Vain korkeammat voimat tietävät iskeekö myrsky vai kirkastuuko horisontti. Torin halkaisee ammottava, kylmää hohkaava rotko.

Länsipuolella vauraat maat hierovat käpäliään takkatuliensa jälkilämmössä ja kauppa käy kuin häkä. Itäpuolella hytisevät kaikki muut, saavat paniikkikohtauksia ja joutuvat, uskokaa tai älkää, pulittamaan riskipreemiosta jopa 10%. Kuoliot uhkaavat talouden suojaamattomia raajoja.

Poliitikot ja pankkiirit järsivät kynsiään kun elvytyspaketit viskataan avaamattomina roskiin. Rahan hinnasta on tullut kammottava hirviö, joka rassaa niin rikkaita kuin köyhiä. Ryhmäkauhu ei hellitä ennen kuin jäätävä sumu hälvenee ja nähdään, mikä rotkon pohjalla oikeasti hönkii.

Jännitysnäytelmää seurataan silmä kovana. Asiantuntijat inttävät, ettei talven selkä noin vain taitu ja väläyttelevät helpotuksia vasta kesän korvalla. Sohvaperunat heristelevät nyrkkejään ja kähisevät, ettei mikään sarja saa jumalauta kestää muutamaa viikkoa kauemmin, ettei alku unohdu. Paitsi Kotikatu tietysti.

*

Laatulehdistön itsekriittiseen käyttöön.