Katselen TV kakkoselta Pressiklubia. Ihmettelen ja vähän ihailenkin kuinka Ruben jaksaa aina vain eläytyä ja innostua aiheisiinsa. Kunnes mekkala herättää minussa piilevän kyynikon päiväuniltaan. Haukoteltuaan pitkään tämä huomauttaa, että ehkä vauhdikkaiden juontojen käyttövoimana on yhtä paljon kiire kuin juontajan dynaaminen persoonallisuus.

     Tämä vuorostaan herättää minussa piilevän draamakirjailijan päiväuniltaan. Haukoteltuaan pitkään tämä huomauttaa, että hänellä on taiteellinen oikeus kuvitella minkälaisia neuvotteluja ohjelmapäällikön työhuoneessa aikanaan käytiin.

     -     Meillä on tungosta. Voisit ehkä saada puolen tunnin ohjelman.

     -     Puoli tuntia! Eihän siinä ehdi mitään. Varsinkin kun audiovisuaalinen sekamelska ennen kuin ohjelma alkaa syö siitä viisi minuuttia.

     -     Älä liioittele. On se minunkin mielestä hiukka pitkä, mutta kavereilla on työehtosopimus ja ne uhkaa mennä lakkoon.

     -     Hyvä idea!

     -     Tuollaisia ei tässä talossa pidä puhua edes leikillään.

     -     Minä tarvitsen ehdottomasti kokonaisen tunnin, muuten ...

     -     Älä uhkaile. Ikävä muistuttaa, mutta sinulla ei ole työehtosopimusta.

     -     Mutta joku hajuero minun ja Mikkosten välillä täytyy kai sentään säilyttää.

     -     Tuo naula veti. Sanotaan nyt sitten 45 minuuttia. Samanmittainen kuin koulutunnit. Siinä ajassa minä ehdin pitkästyä moneen kertaan. Miinus tavanmukainen viisi minuuttia seuraavien viikkojen todella mielenkiintoisten ohjelmien kehumiseen. Täytyyhän likoilla olla muutakin duunia kuin hymyillä kauniisti. Mutta palkkio maksetaan tietysti vain puolesta tunnista.

     -     Miten niin tietysti?

     -     Et ole tainnut kuulla sellaisesta asiasta kuin lama.

     -     Ehkä parempi nimi ohjelmalle olisikin Prässiklubi…

     No, täytyy valita sellaiset keskustelijat, jotka osaa puhua nasevasti, tuumaa Ruben, sulkee pois kaikki poliitikot eikä toimittajistakaan äkkipäätä tule mieleen kuin Lefa ja Saska.

     -     Muistakaa kundit, että jos vierailija alkaa jaaritella, niin keskeytätte heti.

     -     Ota iisisti. Se taito me osataan.

     Lähetän draamakirjailijan jatkamaan päiväunia, spekulaatiot päättyvät ja ohjelma alkaa. Nokkelan sanailun ja välikkeiden lomassa mukaan kutsutaan Anneli Jäätteenmäki. Lukemattomien keskeytysten jälkeen tämä saa sanotuksi, että europarlamentaarikon tehtävä on Suomen etujen puolustaminen. Kerrankin keskustelijat vaikenevat.

     Herätän draamakirjailijan ja spekulaatiot alkavat jälleen. Tunkeudun väkisin studioon ja kysyn kiihtymyksestä värisevällä äänellä että anteeksi, mikä on Suomen etu, maataloustukien lisääminen vai kirjailijapalkkioiden korotus vai suurten lehtitalojen monopoliaseman vahvistaminen vai ...