blogi
leipäteksti
- +
tiistaina 14.8.2007 klo 18:18
Rumat talot

Kolumnissaan Hus och ohus (Hbl 8.8.07) FST:n kulttuurituottaja Stefan Brunow tuomitsee nykyaikaisen arkkitehtuurin yhdellä lauseella rumaksi. Hänen mukaansa viimeinen ajattomasti kaunis rakennus Suomessa on Sokoksen tavaratalo vuodelta 1939. Väite on kategorinen, mutta ei yllättävä. (Mutta miksi juuri Sokos? Stadion olisi ollut osuvampi esimerkki).
    Suuren yleisön vihamielinen suhde moderniin arkkitehtuuriin ei ole uutinen. Päinvastoin kuin Brunow väittää, rajakohta ei ollut sota. 50-luvulla arkkitehtuuria ja arkkitehtien ammattitaitoa arvostettiin, ei tosin enää yhtä paljon kuin vuosisadan alun kulta-aikana.
    Murros tapahtui 60- ja 70-luvuilla suuren maaltamuuton ja elementtirakentamisen myötä. Arkkitehdit eivät pystyneet vastaamaan uusiin haasteisiin. Siitä alkoi taantuminen, jonka tuloksena arkkitehteja pidetään nyt lähinnä esteettisinä hupsuina.
    Arkkitehdit itse ovat vahvasti osasyyllisiä. Koulutusta on uusittu, mutta päähuomio on kiinnitetty tietokoneohjatun suunnittelun kaltaisiin teknisiin asioihin. Muuttuneista reunaehdoista ei ole osattu tai haluttu ottaa oppia. Muotivirtausten kritiikitön seuraaminen jatkuu.
    Monien muiden lailla Brunowin aggressio henkilöityy Alvar Aaltoon. Meillä hänen asemansa on suvereeni. Myös kansainvälisesti hän kuuluu modernin arkkitehtuurin harvalukuiseen kärkijoukkoon, eikä tämä ole vain arkkitehtien mielipide. Maine ei perustu tyyliseikkoihin vaan  nimenomaan hänen töidensä ihmisläheisyyteen. Tähän kvaliteettiin verrattuna huono akustiikka tai käyristyvät laatat ovat sittenkin vain yksityiskohtia.  
    Aallon valitseminen ruman arkkitehtuurin symboliksi ei anna kulttuurituottajan arvostelukyvystä hyvää kuvaa.
    Arkkitehtuurin adjektivisointi on kaikin mokomin ongelmallista.
    Yhtä taloa yksi pitää kauniina, koska turvalliseksi koettu koti tai työpaikka sijaitsee siellä. Toista toinen, koska se on korkealle arvostetun instituution tyyssija – kahdenkymmenenviiden vuoden takaisen lukijaäänestyksen ylivoimainen voittaja oli Eduskuntatalo. Kolmatta koska siellä pidettiin hirveän onnistunut kissanäyttely. Neljättä koska sen historia kiehtoo mieltä.
    Yhtä taloa yksi pitää rumana, koska inhottava esimies asuu siellä. Toista toinen, koska se  on kaukana eikä parkkipaikkaa löydy. Kolmatta koska lähistöllä ei voi olla törmäämättä maahanmuuttajiin. Neljättä koska vahtimestarin turpea kämmen estää sisäänpääsyn.
    Vain harvat muodostavat käsityksensä pelkästään arkkitehtonisten arvojen perusteella. Symboliikka voittaa esineellisyyden.
    Brunow puhuu taloista ystävinä. Parhaimmilla on tiilipuku, graniittijalat, kreikkalainen profiili tai hellyttävät silmät. Olen vielä vähemmän innostunut talojen kuin eläinten humanisoinnista. Talot ovat taloja, eivät ihmisiä eivätkä koiria.
     Jos minun olisi pakko kuvailla arkkitehtuurin korkeaa laatua yhdellä adjektiivilla olisi se tarkoituksenmukainen, hienommin sanottuna funktionalistinen. Ei ole sattuma, että käsite on oleellinen osa modernin arkkitehtuurin historiaa.
    Mutta eihän asia tuosta juuri selvemmäksi tullut, ihmettelee lukija, ja on oikeassa. Arkkitehtuuri kuuluu niiden ilmiöiden joukkoon, joiden sisältö ei avaudu yhdellä, sadalla eikä tuhannella sanalla. Tarvitaan kirjoja, tutkimusta ja muutamia tuhansia vuosia aikaa. Eikä yksimielisyyttä silti saavuteta.
    Tuoreena esimerkkinä nykyarkkitehtuurin kehnosta laadusta Brunow mainitsee Kuntien eläkevakuutuksen toimitalon Unioninkatu 43:ssa. Minunkin mielestäni se on ruma.

Arne Nevanlinna
Artikkelivarasto
Sillä lailla
Kansallisesta kansainvälisyyteen
Apropos Intia
Oi noita kahviloita
Ajatuksia arjesta
Vanhan kirkon puisto
Ennakkoluuloja
Pitkästä aikaa
Naurettavaa
Nomen est omen
Jäähyväiset aseelle
Kieleni minut tekevi
Klubilla tavataan
Ymmärrettävää
Ennen kokousta
Vauhtisokeutta
Legenda
Tuttua ja tuntematonta
Temppu ja kuinka se tehdään
Ennustamisen vaarallinen taito
Rahan hinta
Politiikan puolesta
Olen feministi
Uudet vaatteet
21st Century Kartanonkoski
Joulun korvilla
Pelottavaa
Epätieteellisiä muistutuksia
Pampulapolitiikkaa
Helsingissä
Aatosta jaloa ja alhaista mieltä
Olen suomalainen
Laiha sopu
Nukkeja kerrakseen
Hollitupa Kiasma
Maan tapa?
Maksatusta
Viitteitä viitoista
Connecting people
Kirkastuksia
Otan Naton?
Hämmentävää
Ankkalammikkoja
Jo riittää ilveily tää
Transatlanttisia suhteita
Ripeästi ja huolella
Konstit on monet
Miehet kertovat
Isiltä pojille
Eleitä
Tasa-arvoa kehityspolitiikkaan
Palaveri
Rantasauna
Mannerheimin näköinen mies
Hyvää uutta vuotta
Hyvää joulua
Hyvää pikkujoulua
Tasa tasa arvo
Itsenäisyys
Logos
Jako kahteen
Hyvä niinkin
Doku doku mentti ...
Jokapojan epäuutisia
Suuri harppaus
Maître d'
Episodi
Niin ei ole jos siltä näyttää
Satu karhusta ja mesikämmenestä
Sipoo
Porttikonkeja ja takapihoja
Suomalainen keskustelu
Myyvätkö huonot uutiset paremmin kuin hyvät?
Eliittejä on monenlaisia
Ei mitään, herra presidentti
Tervetuloa Suomeen?
Byro byro kraatti ...
Pilssivesiä
Sairaalasta subjektiivisesti
Rumat talot
Fundamentalistit
Esplanadit
Liisa, Matti ja Mikael
Jestas
Myönnytyksiä
Maisema
Kiinalainen juttu
Mielikuvia
Meidän kesken
Stadspark är ingen ekonomiskog
Johdon mukaista
Tuntuuko tutulta
Varmuuden vuoksi
Pitkä jälki
Duuni
Herkullinen artikkeli
Kieliopillisia havaintoja
Kun on tunteet
Mellakat
Erottaja
Erottaja
Erikoisia tapauksia
Kepu ei petä milloinkaan
Sillä lailla
Tapaus Latifi
Kysymyksiä
Diana
Räystäät
Puhelinluettelot
Lyhyet
Ping Pong
Minä ja Sauli
Literature Blogs - Blog Top Sites