Luin lehdestä, että Saksanmaalla kokonainen kirkkorakennus on sellaisenaan siirretty tulevan hiilikaivoksen tieltä 14 kilometrin päässä sijaitsevaan uuteen paikkaan. Ottamatta kantaa toimenpiteen moraaliseen ulottuvuuteen ajattelin, että jos temppu onnistuu Saksassa, niin miksei meilläkin.

     Luotan suomalaisten insinöörien ammattitaitoon. Näyttöjä riittää.

     Kaupungin lukuisat monitasoristeykset on toteutettu taitavasti. Tilaa on jäänyt myös rakennuksille ja jopa puistoille. Tosin ei kovin paljon, mutta hyvä niinkin.

     Erottajan ja Kiasman väliseltä pätkältä Mannerheimintietä puita on poistettu erilaisten käynti- ja ilmastointipömpeleiden, pysäkkien ja liikennejärjestelyiden ja –merkkien tieltä. Illuusio keskieurooppalaisesta esplanadista on onnistuttu säilyttämään. Tosin sen huomaa vain vilkkaan mielikuvituksen omaava helsinkiläinen, mutta hyvä niinkin.         

     Simonkadun uusi raitiovaunulinja sijoitettiin ovelasti niin, että vain muutama keskenkasvuinen puunrääpäle hotellin edestä joudutaan kaatamaan. Paikalla on ennen ollut vehreä puistokatu, joka ulottui katkeamattomana Mannerheimintielle saakka. Tosin sen muistaa vain muutama ikivanha helsinkiläinen, mutta hyvä niinkin.   

     Ajoväylä Hakasalmen puiston alle louhittiin historiallista ympäristöä kunnioittaen niin, ettei läheskään kaikkia vanhoja puita tarvinnut kaataa. Laadittiin ohjesäännön mukainen havainnekuva siitä miltä portti näyttää tulevasta Finlandiapuistosta katsottuna. Tosin se tallennettiin vain viraston poistovuorossa olevan tietokoneen kovalevylle, mutta hyvä niinkin.

     Ehdotan, että musiikkitalon kuoppa siirretään Mäntymäen kylkeen. Tämä tarjoaisi suomalaisille insinööreille tilaisuuden kunnostautua saksalaisten omimmalla alueella, vaikka matkaa onkin alle 14 kilometriä eikä paino tuota ongelmia. Tosin toimenpide toteutuu vain erään vilkkaan mielikuvituksen omaavan ikivanhan helsinkiläisen poistovuorossa olevan tietokoneen kovalevyllä, mutta hyvä niinkin.

     Vauhtiin päästyäni ratkaisin myös hoitajien palkkakiistan.

     Kuntatyönantaja hyväksyy Tehyn vaatimukset. Kunnilla ei ole varaa maksaa korotettuja palkkoja. Lex Karkkilan perusteella valtio julistaa maan kaikki kunnat kriisitilaan ja tukee niitä vastaavilla summilla. Tosin tehyläisten veroprosenttia korotetaan yksinkertaisella ääntenenemmistöllä säädettävän Lex Tehy II:n perusteella juuri sen verran, ettei käteen jää senttiäkään enemmän kuin alan muille työntekijöille, mutta hyvä niinkin.