Puolisentoista vuotta sitten seurasin televisiosta ohjelmaa, jossa Jorma Ollila oli Esa Saarisen haastateltavana. Molemmat ovat menestyneet omilla alueillaan, edellinen toki näyttävämmin kuin jälkimmäinen. Tällä perusteella he katsoivat olevansa päteviä kertomaan mitä muiden on tehtävä onnistuakseen, ei tietenkään yhtä hyvin kuin asianomaiset itse ja heidän firmansa, mutta jotain sinne päin.

     On uskallettava ottaa itse kussakin piilevä luova elementti rohkeasti käyttöön, on tuettava yrittäjyyttä, on muutettava lakeja, on investoitava enemmän, on holhottava vähemmän, on suosittava korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia, on torjuttava pakolaisia, on alennettava veroja, on tuettava innovatiivisuutta, on lisättävä koulutusta, on kehitettävä infrastruktuuria, on otettava oppia amerikkalaisilta.

     Kiinnitin huomiota puheenvuorojen imperatiiviseen muotoon. Tässä suhteessa mainitut herrat eivät ole yksin, mutta kyllä sen kasvavan joukon eturintamassa, joita olen alkanut kutsua nimellä on tehtävä -miehet; naiset syyllistyvät tähän huomattavasti harvemmin.

     Ennen heitä olisi pidetty hieman naurettavina besserwissereinä. Nyt he ovat korottaneet itsensä median innokkaalla tuella eräänlaisiksi kaikkien elämänalojen profeetoiksi.  

     Mitä pahaa siinä on? Eikö menestys ole riittävä valtakirja? Kyllä, mutta mielestäni vain itse kunkin oman osaamisen puitteissa, olipa se sinänsä kuinka kunnioitettava tahansa.   

     Protestoin toisin sanoen niitä vastaan, jotka yleistävät oman erityisalansa kokemukset, arvot,  ennakkoluulot ja tavoitteet koskemaan koko Suomea ja kaikkia Suomessa. Tai, mikä pahempi, koko Eurooppaa ja kaikkia Euroopassa. Tai, mikä pahinta, koko maailmaa ja kaikkia maailmassa.                  

     Puheenvuorojen, neuvojen, vaatimusten ja omien etujen väliset erot hämärtyvät. Moraali uhkaa muuttua moralismiksi.

     Entä suomalaisten valtava enemmistö, joka uskoo edustukselliseen demokratiaan, tyytyy toimimaan omassa piirissään ja on totutettu tai pakotettu alistumaan? Useimpia ihmisiä sanomat eivät saavuta lainkaan, osa ei kallista korvaansakaan, jotkut harvat turhautuvat, koska heillä ei ole mahdollisuuksia noudattaa kehotuksia, mutta ylivoimaisesti vähiten on niitä, jotka muuttavat elämäänsä saarnojen johdosta.

     Strategia ei siis ole osoittautunut kovin onnistuneeksi. Voisiko konditionaalien runsaampi käyttö johtaa parempaan tulokseen?

     Mutta takaisin omaperäisesti pukeutuneen Esa Saarisen omaperäisesti sisustettuun olohuoneeseen. Jossain vaiheessa Jorma Ollila lausahti, että suomalaisilla on huono itsetunto.

     Hetkinen, ajattelin itsekseni, keitä suomalaisia mies oikein tarkoittaa? Miehiä, naisia, kaupunkilaisia, nuoria, vanhoja, maalaisia, pohjalaisia, savolaisia, johtajia, kansanedustajia, duunareita, siivoojia, poliitikkoja, työttömiä, ministereitä, hoitajia vaiko Jorma Ollilaa ja Esa Saarista?

     Tässä vaiheessa sain lievän naurukohtauksen ja vaihdoin kanavaa.