Nykyään on muotia jakaa kansalaiset kahteen osaan olipa asia mikä hyvänsä. Varmaan virikkeenä on tietokone - ajatelkaa ystävät minkälaisia temppuja se pystyy tekemään, vaikka vaihtoehtoja on joka kohdassa vain kaksi! Niinpä minäkin väitän, että maamme väestö koostuu toisaalta tavallisista ihmisistä ja toisaalta virkamiehistä. Virkamiehistö vuorostaan koostuu tavallisista virkamiehistä ja byrokraateista. Byrokraatteja löytyy päätöksenteon kaikilta tasoilta, niin luukkuvastaavien kuin pääjohtajien joukosta. Heitä yhdistää se, että valtaa on enemmän kuin kykyä.
Byrokraatin kannalta kaikki ulkopuoliset ovat potentiaalisia pinnareita, häirikköjä tai suorastaan rikollisia. Kohtaamistilanteessa virasto joutuu kuitenkin julkisen maineensa säilyttämiseksi lieventämään asennettaan. Jako kahteen otetaan käyttöön.
Nöyriä kutsutaan asiakkaiksi. Valtaosa suomalaisista kuuluu tähän ryhmään. Hankalia on vähän, mutta he kuluttavat suurimman osan byrokraatin kallisarvoisesta työajasta. Kostoksi heiltä riistetään ihmisarvo kokonaan. He ovat pelkkiä tapauksia.
Ulkomaalaisvirasto on päättänyt palauttaa 71-vuotiaan albaanipakolaisen kotimaahansa. Nainen on huonossa kunnossa. Suomessa asuvat lähisukulaiset haluavat jatkossakin tarjota hänelle täyden ylöspidon.
Kosovossa perhe ja suku vastaavat perinteisesti jäsentensä sosiaalisesta huollosta. Julkisten palvelujen tarjonta on tästä johtuen suhteellisen vähäistä. Vielä ennen sotia tilanne Suomessa oli samankaltainen.
Oleskelulupa jätettiin myöntämättä siitä piittaamatta, ettei hakijalla ole sukulaisia Kosovossa. Perusteeksi ilmoitettiin laillisten syiden puuttuminen. Onko kulttuuristen erojen ottaminen huomioon jätetty tulkinnanvaraiseksi siksi, että niiden muuntaminen eksaktiksi lakitekstiksi on liian vaivalloista?
Pikkubyrokraatti pelkää kuollakseen tekevänsä virheen. Myönteinen päätös sisältää sen riskin, että pääbyrokraatti käräyttää hänet lain kirjaimen rikkomisesta. Kielteinen päätös vapauttaa vastuusta. Kun vaaditaan perusteita, kerrotaan että hakijalla on 30 päivää aikaa valittaa.
Lopullisen päätöksen tekee pääbyrokraatti. Jolleivät vanhat merkit petä, se tulee olemaan kielteinen - vrt. esimerkiksi tapaus Campoy. Kun vaaditaan perusteita, vedotaan kansainvälisiin sopimuksiin. Tai ilmoitetaan muikeasti, että päätös on salainen, jolloin tyhmempikin huomaa, että takana luuraa Supo.
Byrokraateista suuri osa on juristeja. Pelko historiallisesti poikkeuksellisen vankan valta-aseman horjumisesta ja arvovallan menetyksestä, korporatiivinen solidaarisuus ja ennakkotapausten uhka ohittavat mennen tullen inhimilliset näkökohdat. Systeemi on aukoton.
Odotan monen muun suomalaisen tavoin, että joku byrokraatti joskus uskaltaisi asettaa demokraattisen oikeustajun lakipykälien koneellisen sisälukutaidon edelle. Turhaan, sillä silloin kyseessä ei olisikaan byrokraatti.
Mutta jos tällainen ihme todella tapahtuisi, uskalikko saattaisi hämmästyksekseen havaita, ettei seurauksena olisikaan katastrofi vaan arvovallan kasvu ja sen myötä vaikka kuinka uljas uusi ura. Ei tosin byrokraattien vaan tavallisten ihmisten keskuudessa.
